Vähän hifistelyä

Tässä vähän puolikuntoisena (lue, flunssa paheni taas, sitä on joulusta asti hoidettu, voi turhautus!!) siivoilin päivän ja siinnä lomassa pyöräytin itselleni pari myöhäisen brunssin leipää. Idea lähti, kun yksi ilta viikko tai kaksi takaperin juttelin mun veljen kanssa skypessä. Se on vaihto-oppilaana Saksassa ja siinä kun juteltiin niin sen gäst-äiti toi sille lautasella valikoiman erilaisia täytteellisiä leipiä. Näyttivät herkullisilta ja päätin soveltaa!

 Ihan ensin leikkasin kolme siivua tuollaisesta äitin tekemästä leivästä. Heh, meidän äiti tekee varmasti parempaa leipää kun kenenkään äiti!

 Paahdoin leipäsiivut (apunani leivänpaahdin, jee, ei uuni tai ihan vaikka paistinpannukaan välttämättä olis ollut huono idea, mutta kamalan vaivan ne olisivat aiheuttaneet)

 Ekalle leivälle voita (se suli, siksi sitä ei näy)

 Salaattia päälle

 Sitten siivu chili-goudajuustoa! Ihan mielettömän hyvää, tosin tulista

 Kaveriksi Saint Albray-valkohomejuustoa; mietoa, joten tasapainottaa tuota chiligoudaa

 Tomaattisiivu päälle

 Ja vähän aaltomaljakosta pippuria (y) Oikein hienostomeininkiä!! Eka leipä valmis, jipii

 Sitten keksein seuraavan leivän päänmenoksi munan. Ylemmän kuvan tarkoitus on demonstroida halkeamaa, jonka aiheutin hienoisella ripeällä toiminnallani kananmunan kuoreen! Joskaan halkeamalla ei ollutkaan sitten loppupeleissä dramaattisia seurauksia.. Kananmunista puheenollen, tuossa toissa iltana olin ystäväni luona ja tehtiin siinnä iltapalaksi pinaattikeittoa ja munia. Tehtiin jännittävin viritys mitä olen pitkään aikaan nähnyt/tehnyt/kokenut eli iskettiin kananmunat kiehumaan kaverini kämppiksen vedenkeittimen sisälle! Siis, vettä maximirajoille, sitten munat sekaan ja masiina käyntiin. 

Toimi yllättävän hyvin, ei tullut mitään komplikaatioita! Myöskin tuolloin tein pikku lohkeaman omaan kananmunaani, mistä ystäväni vähän ripitti mua, mutta ihan nätisti sekin keittyi, eli on nyt todistettu että halkeamat munissa ei ole big deal.

Leivän pohjaksi pikkelssiä

Ja sitä salaattia taas

Metukkasiivu nätisti aseteltuna salaatin ylle

Sitä kananmunaa, pilkottuna. Pilkoin sillä lailla sivuttaissuunnassa, leipäveitsellä joten tuli vähän karkeaa jälkeä..

Aaltomaljakosta sormisuolaa päälle (joo, kiva välillä vähän panostaa)

No sit vielä tuota aaltomaljakkopippuria ja toinen leipä valmis. Jo nyt on

Voita (tai, anteeksi, 60%:sta margariinilevitettä) kolmannelle leivälle. Huomatkaa ero ensimmäisen ja tämän leivän voitelussa, tein pienen mistaken kun paahdin kaikki leivät yhtäaikaa, tämä jälkimmäinen jäähtyi suht radikaalisti jo

 Sitruunamehua margariinilevitteen päälle, vähän aikaa koitin sitä imeyttää kuivaan leipään (se kuivui siellä paahtimessa)

 Päivän teema on salaatti

 Pari kylmäsavulohirullaa salaattipedille

 Vähän tilliä

Sitruunasiivu nätisti aseteltuna päälle (tein sitruunan muodostaman ympyrän säteen (r) mittaisen viillon ympyrän kehältä keskipisteeseen, ja taivutin sen spagaattiasentoon)

 No vielä kerran pippuria, nyt sit riitti

 Ja tadaa! Kuinka loistava brunssi, ai että.

Tulos: Mun lemppariksi nousi kyllä tuo kananmuna-metukka-salaatti-pikkelssi-leipä, johtuen erityisesti pikkelssistä! Pidän kamalasti kylmäsavulohesta, mutta tuo leipä oli kaikkein mauttomin, veikkaan että pikkelssi tuollakaan pohjalla ei olis ollut huono veto, se sopii kuitenkin (omaan suuhun) kalan kanssa hyvin. Juustoleipä oli herkullinen tosin hieman mauton sekin, olisi vaan pitänyt laittaa rohkeammalla kädellä chiligoudaa!

Mitä nyt jo mainitsinkin, oli typerää paahdattaa kaikki leivät samaanaikaan, lopputuloksena vain kuivia ja kylmiä känttyjä.. Heh.

 Ps. Imuroidessani tänään meidän uudella Dysonin syklotroni-imurilla, mua alkoi naurattaa sen ulkonäkö! Tuo näyttää enemmän ydinaseelta kuin imurilta. Toimi tosin paremmin kuin meidän edellinen, jonka taisin rikkoa.