Hyvä lisuke, parempi ruoka

Viikko hurahti kohtuullisen nopiasti, kun rakas veljeni saapui seurakseni keskiviikosta lauantaihin ja tänään vähän vielä juhlistettiin kaverin/naapurin/mun keittiönsiivoojan synttäreitä. Muuton lähestyessä (Vaasan kämpän aion jättää jo ylihuomenna, hrr) rupeaa ahdistamaan se että pakastin sisältää vielä kohtuullisesti kaikkea kivaa. Muunmuassa purkillisen mansikoita otin sulamaan huomisaamulle (mansikkamaito kuullostais oikein terveellisen mukavalta viikonaloitukselta muuton ohessa!).

Mutta mutta. Tämä päivitys on omistettu lisukkeille. Eihän mikään parsa, paprika tai porsas olis hyvää pelkilteen. Eilen tehtiin läksiäisten jälkeiseen dagen efteriin tortilloja, ja sen lisäksi (kaiken muun kera toki) tuunasin vähän guacamolea. Se on helpoin ja nopein ja yks parhaista lisukkeista/sooseista mitä tiiän. Ultimaattisena tortillavinkkinä kerron vielä nopsasti ennen vaihtoehtotäytteestä perus kanoille ja jauhelihoille; Kaverilta napattu "resepti", eli kattilassa kuullotetut sipulit (valko- ja tava-), ruskeita papuja (purkki), tomaattimurskaa (purkki), mausteita (pippuri, suola, sokeri, chili), kiehautus ja done. Toimii!!

Jatketaan.

 Guancamole siis valmistui muutamassa minuutissa. Pari avokadoa, ne haarukalla mörssäksi. Sekaan ihan vähän sitruunamehua, sokeria, suolaa pippuria. Avot. Kuvaa itse seoksesta en ottanut enää tänään koska se menee sillai ruskeaksi. :D Mutta ei pilalle, hyvin maistui vielä tänäänkin!

Ja sitten pääasiaan eli kuukausi sitten sovittuun pihvi-iltaan synttärisankarin kanssa! Ahkerana ja näpsäkkänä tyttönä tein meille kaikille yrttimaustevoita.

 Ensimmäinen asiavirhe edellä, sillä pohjana pelkkää 60 %:sta margariinia. Hups. Löytyi jääkaapista, en jaksanut käydä hakemassa oikeeta voita. Kerron lopuksi, miten vaikutti tämä köyhäily ;-)

 Ihka ensimmäinen mauste; valkosipuli. Mun valkosipulipuristin on jo "muutettu", joten tyydyin vaan hakkeroimaan sipuliparat ihan tuusannuuskaksi. Hyvin toimi.

 Kuivattua basilikaa sekä timjamia. Meinasin alunperin ostaa tuoretta basilikaa MUTTA sehän maksoi 3.99 euroa tuossa lähi-Minimanissa. Ei terve. (Kuivatun sain 59:llä sentillä.)

 Tuore persiljaa sentään sain halvalla. Jee. Tuoreyrtit on parhaita! Sit kun olen rikas ja omistan parvekkeen, perustan sinne pikkuruisen yrttitarhan.

 Jälleen ihan ripaus sitruunaa. Pistin joku 4-7 tippaa. (:D)

 Nää perus viimeistelijät eli pippuri, suola sekä sokeri.

 Sitten tähän "haastavaan" osuuteen eli voin paketointi. Suoritin sen leivinpaperin avulla. Ensin siis koko työstettävä köntti paperille.

 ..Tämän jälkeen siitä aletaan muotoilemaan pötkilöä vetämällä leivinpaperi "kahtia" seoksen yli ja alkamalla vetämään sitä poispäin pötköstä. Pötkön muodosta sekä tahnasta pidetään kiinni toisella kädellä ja hitaasti hivutetaan siitä kivan mallista. 

 Tadaa! En oo ihan hyödytön nainen. Pötkön päät voi halutessa runtata mutta ei kai se välttämätöntä ole. Tämän jälkeen pakkaseen/jääkaappiin, riippuen vähän kuinka äkkiä se tahdotaan jähmettää. Jos tuubin viskaa pakkaseen, sitä on ehkä fiksua tasaisin välein vilkuilla ettei se jäädy. Sulattaminen on hankalampi prosessi.

 Ja tättärää! "Voit" valmiina annoksen päällä. Voi tätä onnea.

Tulos: Se margariini vs. voi -episodi siis. Voita käytettäessä tahnasta tulee huomattavasti jämäkämpää; margariini ei jähmettynyt kovaksi edes pakkasessa. Se oli koko ajan vähän löysä. Makua se ei varsinaisesti haitannut paitsi no, hienoinen margariinin ällörasvavivahde oli havaittavissa. Muuten ihan superhyvää!! Yrtit ja valkosipuli ja rasva nyt vaan toimii lihan kanssa. Plus että myö oltiin hankittu kivat nautapihvit jotka paistettiin puoliraaoiksi. 

Ravintolatasoa opiskelijapudjetilla!

 Lähikuvaa. Persiljat näyttää kivalta ja rakenteen margariinisuuskiin näkyy.

Vielä pakko kuvata mun ruokajuomat kun fine diningiin ryhdyttiin! Vasemmalla kesän tuttavuus eli kirsikkaolut. En osaa sanoin kuvailla, miten hyvää. Tää 0.25L maksaa useimmissa kaupoissa jonkun 2.90 e. Kallista yllinkyllin litkittäväksi mutta nautittavaksi sillointällöin menee. Oikealla itseasiassa kimpassa ostettu kevytviini. Hommahan meni näin, että oli tarkoitus ostaa porukalle viinipullo, mutta ei ehditty lauantaina käydä Alkossa joten bongattiin tämä kaveri Prismasta. Mieto alkoholijuoma, mutta maistui kuin viiniltä! Vähän mehumaista ja tanniinitonta mutta korvasi kyllä viinit hyvin. Kaikenkaikkiaan aika 5/5 ruokailuhetki!

Älä itke ota juures

Eilen oli ylihyvä ruokapäivä; Aamupäivällä väsättiin makkarasoppa (tai kaveri sen lähinnä teki, meitsi kuori vaan potut), sit korppuu ja kermajuustoo sen kaa. Eli taivas. Oon tosi ylpeä että siinä pienessä pippaloiden jälkeisessä dagen efterissä vedettiin vaan kattilallinen soppaa ja paketti leipää eikä tilattu rasvamättöjä ties mistä epämääräsiltä kiskoilta.

Tänään oli juurespäivä. Lanttu on mun lemppari ja porkkana, niin niitä listalla päivän lautasella! Lanttulaatikko on parasta jouluruokaa ja porkkanat on muuten vaan hyviä ihan sellasenaankin. Väsäsin uunijuureksia (ts niitä lanttuja ja porkkanoita sekä sit kahta sipulia, paprikaa ja sieniä) ja niitten kaa tsatsikii ja couscousii. 

Aluks pilkoin ne juurekset. Roheiks paloiks!

Porkkanan ja lantun sekaan hunajaa sulamaan uuniin..

..Ja öljyä! Paljon öljyä että ne oikein tirisee siellä uunissa.

 Öljyn ja hunajan päälle vähän suolaa ja pippuria. Ja setit uuniin.

 Kun edellä mainitut on uunissa, pilkoin "pehmeet" asiat eli sipulin, punasipulin ja paprikan. Sipuleita nyt tuli värin vuoks myös punaista koska satuin löytämään sitä jääkaapista.

Sipuleista normisipulin heitin vähän ennen että niistä lähtis se sipulin rasittava raakamaku, sitten punasipulit. Paprikat jäi oottamaan vielä seuralaisiaan.

 Paprikan kaveriks sieniä! Nää heitin ihan viimesillä hetkillä, kun nostin lämpötilaa 200:sta johonkin 250:een. Lisäks heitin vähän lisää öljyy, hunajaa, pippurii ja suolaa.

 Paprikoiden ja sienien vedellessä uunissa muiden kanssa pistin couscousin tulille toisinsanoen vettä kedenkeittimeen ja virtaa laitteeseen. Ja odottamaan. Veden ja couscousin suhde on mulle joka kerta ihan yhtä arvoitus. Nyt siitä tuli vähän al denteä, mutta hyvää!

 Vihkut vähän ennen poisottoa! Huomatkaa miten käyrä mun pelti on?!?

Tadaa! Sumea tausta peittää alleen mun törkysen leikkuulaudan. Oon pahoillani jos joku tarkkanäköinen siisti ihminen siitä pahastuu. Tsatsikin btw tein vanhalla ohjeella; http://hos-sofia.blogspot.fi/2012/08/monta-ateriaa-yksi-ratkaisu.html. Ilman sitruunaa tosin. Neljällä kynnellä ja random määrällä kurkkua.

Tulos: Niin hyvää kun odotinkin! Tsatsikia en oo syönyt aikoihin, oli hyvvee. Kasvikset onnistu tosi hyvin! Ne tirskuikin kyllä jo uunissa siihen malliin että olin että mmmmm. Varsin bueno, varmanpäälle ruoka!

Kasvistelua ja vuoden kuulumiset

Tässä kivasti taas lähes vuoden tauon jälkeen herättelen eloon tätä ihanan mahtavaa blogiani. Syitä tähän on kaksi; uusi upea kamera sekä vaihtoonlähtö. Ja oikeastaan myös se, että oon taas vaihteeksi innostunut kokeilemaan uusia juttuja ja tekemään vähän jännempiä ruokia kuin aamupuuro, hernari tai tomaattikeitto äitin tapaan.

Mitä on tapahtunut lähes vuodessa? Ei mitään. Kesä meni töissä ja syksy tiiviisti koulussa. Ja vähän pubeissakin. Kevät on alkanut rennommin stressaamalla tulevaisuudesta ja miten asiani järjestän. Ja se vaihto. Suuntaan Etelä-Saksaan kuun (maalis) alussa. Odotettu reissu, mutta muutto ja sinne asettuminen hiukan jännättää. Onneks äiti ehtii tulla kylään ennen kuin siellä edes varsinaiset opinnot alkaa! Koitan myös parhaani mukaan syödä muutakin kuin döneriä, wurstia tai mallasjuomaa.

Mutta asiaan. Tänään keksein koittaa tämmöstä överisovellettua kesäkurpitsa"pataa".

Aineksista löytyi tomaatti, sipuli, valkosipuli, paseerattu tomaatti, oliivit ja tietenkin kesäkurpitsa.

Aloitin heittämällä kattilaan oliiviöljyä kuumenemaan.

Ihan ekana heitin kattilaan pehmenemään sipulit, ja pian sen jälkeen (aka heti kun sain pilkottua) sen kesäkurpitsan vonkaleen sekä valkosipulit turmellun hakkeluksena. Normi sipulit jätin tollai kivasti pitkiksi "siivuiksi" jotta sain safkaan vähän rakennetta (Ok on kattonu MasterCheffiä viime aikoina paljon. Liikaa).

Oliivit sen sijaan mörssäsin vähän pienemmiksi paloiksi jotta sitä olisi "enemmän" soosin joukkossa.

Aikani lilluteltua kattilassa oliiviöljyssä sipuleita ja kesäkurpitsaa lisäsin sisään tomaatit ja kypsensin vain kannen alla kunnes niistä oli tullut löysiä ja rakenteettomia.

Seuraavaksi sitten viskasin sekaan paseeratun tomsun sekä vähän mausteita (oregano, pippuri, cayenne pippuri, timjamia tosi vähän). Annoin jälleen vähän kuplitella ton kannen alla ja sen jälkeen vielä hetken ilman kantta, jotta se vähän keittyisi kasaan.

Ja bueno! Väri kaunis.

Tulos: Tästä tuli oikeasti yllättävän hyvää kun ottaa huomioon että vaan puoliks läpällä heittelin tonne vähän mitä sattuu ilman sen kummempaa reseptiä tai suurempaa suunnitelmaa. Multa tosiaan tossa pari päivää sitten loppui suola, ja tää toimi jopa hyvin ilman sitä kun panostin enemmän tulisuuteen. Tästä tuli vähän keittomaista hyvällä tavalla; kuuma tämmönen keittosetti maistuu niin hyvältä kun tulee ulkoa kylmästä (okei mittari näyttää miinus yksi, mutta plussakelien jälkeen pienikin pakkanen tuntuu taas Siperialta varsinkin kevättakki päällä merituulessa). Jatkossa vois heittää sekaan esim tuoreita yrttejä ja vaikka papuja (mulla oli, mutta unohdin tyystin laittaa, buu). Positiivinen kokeilu, suosittelen lämpimästi!