Luukku numero pipari

Tänä vuonna oon ollu ihan liian kikseissä joulusta. Ekaa kertaa ikinä oon tehny ja lähettäny omia joulukortteja sukulaisille ja Keski-Suomen kavereille. Joulukalenteri on jääkaapin ovessa. Kattolamppuuni viritin Tiimarin löytökorista bongattua kultanauhaa. Seinällä äidiltä perityt jouluvalot. Spotifyyhyn oon puuhannut joululaululistan. Glögiä on mennyt tähän asti enemmän kuin on Pohjanlahdella merivettä. Ja toki kynttilöitä oon polttanut kuin pyromaani jo kesästä. Kai tää on jotakin naisellista kreiseilyä yhdistettynä vanhenemiseen.

Ja piparit, tietty! Ihan ensikertalaisena ja kokeilunhaluisena tahdoin tehdä taikinan alusta loppuun itse. Ohan niitä leivottu lapsesta asti aina äidin luona, mutta yleensä itse ollut joko sivustakatsojana tai pikku apulaishäärääjänä jaloissa taikinan valmistuessa.

Aloitin touhuilun (ohjeen mukaan) heittämällä kattilaan siirappia, sokeria, rasvaa sekä pinon mausteita;

Kanelia, inkivääriä, pomeranssia, neilikkaa.

Yllä mainittu setti kiehautukseen ja pikkasen hämmennystä.

Seuraavaksi alkoi jäähdytysvaihe. Koska olen kärsimätön ja halusin taikinan vain äkkiä jähtymään jääkaappiin jotta olis illalla oikein leivottavaa, turvauduin insinöörimäisen kikkailukeinoihin.

Ensin tein kamalan virheen ja iskin juuri kiehumassa olleen kattilan _SUORAAN_KUUMALTA_LIEDELTÄ_jääkylmään vesihauteeseen. Capsilla ja muka-alleviivattuna koska elkää ikinä koittako kotona. Järkyttävä sihahduspihahdus ja liian nopiaa lämpimästä kylmään heitetystä kattilasta irtosi kaikkea kamalaa moskaa mun kirkkaanvalkoiseen (?) lavuaariin. Ei tätä. Ikinä. Kukaan.

Veden sijaan keksein pistää kattilan kiikkumaan mun "ikkunalaudalle" isoissa lainausmerkeissä. :D Asun tosiaan kolmannessa kerroksessa ja hämmentävän vähän kuumotteli tuon tippuminen alas, sillä ko paikka ei todellakaan ole leveä tai edes tasainen tai edes TASO, oon vain tasapainotellut kattilan tuohon ultimaattisilla massakeskipisteymsroska skillseillä. Mahtavaa.

Kattilan ja sössön mukavasti jäähdyttyä, sekaan jauhoja. Jauhoihin sekaan suolaa sekä soodaa.

Jauhojen jälkeen ankaraa vatkausta..

..kananmuna sekaan, ja lisää vatkuria.

Tässä välissä sitten vispattu ja valmis taikina jääkaappiin ajaksi x (enemmän kuin 6, vähemmän kuin 10) tunniksi jäähtyilemään. Ja taikina on ready!

Tulos: Tuli ihan mahtavia pipareita! En edes muistanut miten hyviä piparit voi olla. Varsinkin tuoreeltaan glögin kanssa. Lisäksi se tuoksu mikä paistamisesta lähti .. Joulu! Alemmassa kuvassa pakko mainita olevan tuo rekvisiitta joulukuusi nimenomaan rekvisiitan vuoksi. :D Ystävä oli saanut sen vanhemmiltaan joulunaluslahjaksi ja onhan se nyt kiva, jouluinen ja kimalteleva.

Olin tyytyväinen taikinaan, taidan tehdä ensivuonnakin!

Ps. http://metro.fi/paakaupunkiseutu/uutiset/tiistaina_busseihin_paasee_maksamalla_piparilla/; yksi liian hyvä syy lisää tehdä pipari tai kaksi!

Tie miehen sydämeen

Ja klassikko. Löysänä aamuna mikä olikaan kivampaa kun kerrankin skarpata ja olla esimerkillinen "kotiäitivaimo". Lainausmerkeissä, jottei kukaan säikähdä. Heti heräiltyä nimittäin juoksin naapuriin Saksan siwaan hakemaan safkoja vuoden parhaaseen aamupalaan.

Ekana tirisemään pekonit.

Sitten oli pakko kysyä vinkkiä miten papuja tehdään: kuullemma syödään lämpöösenä ja lämmittää voi ihan keittämällä kattilassa. Muutenkaan en ollut aivan varma epäpaputietoisena mitä papuja yleensä syödään aamupalalla, joten ostin halvinta (valkopapuja tomsusoossissa) jottei isoa rahaa menisi hukkaan jos olis aivan hutilyönti

Ja pari kananmunaa! Pyynnöstä hieman keltuaista sekoitettuna. Olisin salee pystynyt tekemään semmoisen häränsilmäsetinkin.

Done! Mukana tommosta Lidlin sielläleivottua vaaleeta leipää sekä appelsiinimehua.

Tulos: Näytti maistuvan! En itse syönyt, mutta kivasti satoi kehuja ja pienellä vaivalla! Kiva aamunaloitus tehdä joku tyytyväiseksi.

Syysmeininkejä

Ja taas on viikonloppu. Välillä tuntuu että sitä vaan bostailee aivan väärissä paikoissa kun elämä vilisee silmissä ohi iihan liian äkkiä. Tossa ennen lomaa yhden naapurin likkasen kanssa tehtiin vähän syysleivontaa! Mulla oli äitin omenapuusta vietyjä tuoreomppuja ja lisäks jotakin alepäiviltä ostettua, joten ideana oli omenatorttu.

Alkuun omenanpilkkomista! 

 Samalla valmuistui taikina, ihan perus voita, sokeria, leivinjauhetta, jauhoja ja munaa. Ja sekaisin. Kuivahkoo siitä tuli mutta ilmeisesti vähän tarkoituksellistakin.

 Tää "asetellaan omppulohkot piiraan päälle" -vaiheen piti olla helppoa ja hauskaa mutta osottautui kuin osottautuikin hankalaksi insinöörille ja restonomille. Saattoi johtua myös vähän epämääräisen kokoisista lohkoista, siitä että niitä oli ylipaljon ja siitä että pissin homman jo heti alusta.

 Anyhow, ennen uunia tortulle hiaman kanelia ja sokkeria!

Ja tosiaan uunituoretta, suoraan vuuasta kaivettua! Lasi maitoa ja tämä niin aijai.

Tulos: Ihan huippua jotenkin syksyistä safkaa, koska omenat ja kaikki. Maidon kanssa tuli mieleen just kun lapsena sai kirpeessä ilmassa ulkoilun jälkeen uunituoreita leivonnaisia ja sitten oltiin iloisia! Ainoa oikea moka oli tuo ennen paistoa lisätty sokeri. Kelattiin että se sulaisi kivasti tuohon omenoiden päälle ns kivaksi karamellisaatioksi. :D Näin ei käynyt, eikä tule normaalien uunien lämpötiloilla käymäänkään, vaan loppuvaiheessa (helpdesk -puhelun jälkeen) lisättiin hieman voita sokerikohtiin auttamaan asiaa.

Toisaalta kyllä se maistui vaikkei ihan täydellisesti valmistettua ollutkaan!

Siinnä sitten tortun ollessa uunissa kaveri löysi jääkaapista perunamuussia ja innovoitiin perunarieskat ajan kuluksi. 

Ohjetta tässäkin vilkuiltiin, vaikkei seurattukaan. "Taikinaan" tuli grahamjauhoja, maitoa, sitä perunamuussia ja vähän voita. Voi oli kokonaan oma lisäys koska todettiin että kaikki on parempaa rasvaisena.

 Taikinasta sitten ensiksi mukavankokoisia palloja, jonka jälkeen niitä litistellään..

..Kunnes näyttää litteältä ja pelti täydeltä! Ja uuniin. 

Ja esimerkki rieska! Haarukan painalluksia tuossa pinnassa ja voita päällä.

Tulos: Nää oli ylipositiivinen yllätys! En olis uskonut oikein mitään tuosta äkkiseltään kokoon kyhätystä rieskataikinasta, mutta nää oli ihan hullun hyviä. Ei ehkä ihan rieskamaisia, eli ei semmottiisia löysiä lättyjä kun mitä esim kaupasta saa, mutta vähän teeleivän tapaisia naposteltavia. Ja lämpöösenä voin kanssa melkosta herkkua! Eikä ollut iso vaiva/tarvinnut mitään sen kummempaa tuohon tekemiseenkään. Sangen onnistunut kokeilu.

Pakollinen täytepäivitys

Parempi myöhään kun ei milloinkaan? Kyllä mun mielestä, sillä kun tuossa taas siirtelin kamerasta kuvia koneelle, huomasin sisältöä jota en muistanut olevan olemassakaan. Eikä edes mitään noloa vaan yliherkullista; paremman puoliskon tekemää hampparia! 

Leipä siis ihan jotakin perus (halvimpia) sämppäreitä mitä löysin tuosta Minimaanista, suolakurkkuja, tomsua, sipulia, juustoa, itse puuhattu pihvi sekä samoin omatekoinen BBQ-kastike (ihan yliherkullista, olen onnellinen moisista suhteista ruuanlaittajiin). 

Hampparihan ei voi olla pahaa, ja niinkö pitsakin, usein (...) itsetehty on vielä kaks kertaa mehukkaampaa ja parempaa. Halleluuja roskaruualle.

Raikasta heviä

Rankan mutta sitäkin mukavamman lomailun jälkeen oli parasta viimeisiksi lomapäiviksi palata ihan kotio ja nauttia syksystä. Sekä Vaasasta taas melkein viikon jälkeen. Ja lisäksi syödä jotakin mikä ei sisällä kasapäin rasvaa ja lisäaineita (Okei okei, ei myöskään pidä paikkaansa että vain olisin pöhöillyt, mutta ikävän paljon oli safkaaminen semmosta mässäilyä, ja voi sitä turvotuksen määrää).

Het kotiinpaluun jälkeisenä päivänä puuhasin äipän ohjeella tomsukeittoa! Oon tehnyt samaa pariin kertaan aina ihan aavistuksen hieman erilaisilla variaatioilla.

Kattilaan siis ensin "kuullottumaan" porkkanaa, palsternakkaa, purjoa, valkosipulia ja normisipulia. Tällä kertaa laitoin myös pikkasen tuoretta(?) chiliä, jääkaappilöytöjä siis.

Ajan n jälkeen kun setti näyttää ja tuoksuu hyvältä, sekaan ihan vettä, ja kiehumaan.

Jälleen epämääräisen ajan kuluttua (ts kun kaikki on suurinpiirtein pehmennyttä), soseeksi vain.

Kun seos on smoottia, sekaan tomsumurskaa. Viimeksi laitoin plaseerattua(?) tomaattia, koska se oli hiukan halvempaa, mutta lopputulos oli niin ikävä että päätin ettei se 15 senttiä ole niin justiinsa tässä kohtaa.

Mausteeksi iskin ainoastaan oregaanoa, koska raikkaus ja aidot maut jne

Ja tadaa! Kauniin punaista ja makuista.

Tulos: Tosiaan parin tekokerran jälkeen tää oli ylivoimaisesti onnistunein! Ekalla kerralla laitoin palsternakan sijasta bataattia (:D) ja toisella tosiaan sitä plaseerattua tomsua. Molemmissa em keitoissa oli jauhechiliä, joten se tuoreversio oli varmaan Se mikä teki tästä parasta! Ja murskatut tomaatit tietty. Omnom. Suht helppo, edullinen ja jotenkin puhdistava safka. Diggaan!

Keiton lisäksi päätin eilen eli sunnuntaina virkistävän kävelylenkin jälkeen puuhata hedelmäsmoottieta. Etsein kyllä jonnin verran ohjeita netistä mutta lopulta päätin etten jaksa muistaa mitään kauppalistaa ja että keksin siinnä hedelmien keskellä mitä tahdon mehuuni tunkea.

Banaani oli ihan klassikkovalinta.

Kiiviä. Hankala kuoria, en tiedä miten se olis kuulunut tehdä joten veistelin vain.

Ja mango. Luoja, otin mangon ihan uteliaisuudesta ja läpällä. En oo ennen kurkistanut mangon sisälle ja oli kyllä hankala operaatio saaha siitä edes pientä palaa irti. Kuten näkyy, aika epämääräisin ottein kynitty. Jälleen myös kuoriminen oli vaivalloista koska mangontapon jälkeen mulla oli kasa pieniä lohkoja tuota ja jokaisesta piti veistää erikseen. Huoh.

Blenderiin jääpalat ja aplarimehua sopivasti, ja sekaisin!

Tulos: Hassun väristä, näytti tosi epämääräiseltä mutta oli sitäkin parempaa! Niin raikasta ja herkullista. Lisäksi periaatteessa ihan yliterveellistä koska ei lainkaan lisättyä sokeria/rasvaa/mitään/jne. Eikä kovin tyyristä tämäkään tehdä, kuvassa olevia lasillisia (vaikka joo, eihän kukaan tuommoisesta oikeasti joisi järestään, se vain näyttää kuvassa hyvältä) tuli ehkä 10? ja hintaa nelisen euroa koko setille. Plus! Tästähän sais varmaan siistin kesäisen drinksunkin lisäämällä holia. 

Nainen keittiössä

"Naisen paikka on keittiössä", vai onko? Ainakaan safkaa laittamassa. Maailman menestyneimmät ja tunnetuimmat kokit/ravintolanpitäjät ovat miehiä. Omassa parisuhteessani asiat ovat näin, enkä ole siitä kovin ylpeä. Isäpuoleni on loistava laittamaan ruokaa. Ei sen puoleen, on äitikin. Vaikka perheen ruokkiminen itsessään on kovin äidillinen ja naisellinen ajatus, ehkä silti gourmet-kokin merkit kuten tarkkuus, kova työtahti sekä järjestelmällisyys ovat enemmän ns. miehisiä piirteitä. 

Aihetta sen kummemmin vatvomatta, hyvä puoli tässä on se, että joka kerta kun intoudun tekemään fiinimmät safkat paremmalle puoliskolleni, se on valtava ja positiivinen yllätys. Suht helppo(?) tapa pitää toinen onnellisena.

Viimeisimpänä yllärinä siis uunivihanneksia, inspiraationa Citymarketin euron päivät. Mukana porkkanaa, paprikaa, kesäkurpitsaa sekä valko- ja tavallista sipulia.

..Plus vähän chiliä. Huonolla tarkennuksella, opettelen vasta manuaaliseen.

Öljyä.

Salt ja peppar, perus toimiva.

Uuniin lämpiämään "niin kauaksi aikaa kunnes näyttää hyvältä/alkaa haista palaneelta" (tällä kertaa edellä mainittu onneksi tuli ensin.)

Ja tadaa! Kello yhdentoista ja kahdentoista välissä siis kurpsahtaneita vihanneksia (ne olisi ilmeisesti pitänyt laittaa hieman erissä uuniin eri paistoaikojen tähden..), possua (halapaa ku mikä) sekä tekaisin tsatsikisoossin muiden kaveriksi tuomaan makua. (Jogurttiin vähän kurkkua, valkosipulia, suolaa ja pippuria)

Tulos: Kokonaisuus hyvä, mutta koska nyt puhutaan vaan kasvisosiosta niin pakko antaa miinusta. Tosiaan tuo kaikki samaan kasaan ja uuniin -taktiikka semisti kusi ainakin kesäkurpitsan ja valkosipuleiden kohdalla. Tsatsiki aika lailla paikkasi ne, ja liha varsinkin! Omnom. Mutta periaatteessa pelkät kasviksetkin hyvin tehtynä tsatsikin kanssa olisi menneet, ja ehkä vielä joskus kokeilen ja onnistun.

Lisäksi pääasia eli _yllätys, tervetuloa siistiin ja hyväntuoksuiseen kotiin jossa tarjolla on muutakin kuin "tee itse mitä löydät jääkaapista", onnistui. Ja onhan se nainen keittiössä aina yhtä hyvä ja toimiva vitsi, eikä ne sämpylät niin hankalia ole koota.

Kiire valmiissakin maailmassa

Hektistä syksyä jälleen ja mitään en oo tänne saanut tuherreltua. Työt loppui, loma meni ja koulut alkoi, opiskelija-arki palasi. Kuitenkin vuodessa oon jo sen verran kasvanut omillani että mun ruokapolitiikka on muuttunut 110 prosenttia parempaan suuntaan; en enää kutsu lautasellista makaroonia ja ketsuppia päivälliseksi.

Töiden loppumisesta pääsee kivalla aasinsillalla muffineihin, joita puuhastelin kesän viimeistä työpäivääni edeltävänä iltana, vikan päivän viemisiksi työkavereille. 

 Klassinen aloitus, eli sokkerii ja voita kippoon. Paljon. 

Edellisten vatkaus kivaksi vaahdoksi.

Kaloreiden seuraksi muutamahko kananmuna, ja lissää vatkausta.

Munien jälkeen messiin tilkka maitoa!

Jauhojen mittaamista kattilaan, koska eihän hullukaan tuhlaa rahojaan useampaan leivontakippaan.

Spesiaalia sokeria. Ohjeessa pyydettiin vaniljasokeria, mutta koska multa puuttui sen, päätin pettämättömällä naisen logiikallani että se on korvattavissa millä tahansa erikoissokerilla. Tämmöistä sitten löytyi laatikosta. Sekaisin siis jauhojen ja leivinjauheen kera.

Kuivat aineet -setti märkien joukkoon ja kääntelyä puulusikalla, jottei rakenteet mee rikki. (:D)

Tässä vaiheessa tilannetta, taikina puoliksi, ja toisen puolikkaan sekaan muutama lusikka kaaksujauhetta. Tummaa, niin maistuu ja näkyy mukavammin!

Tumman taikinan sekaan valkosuklaatäppiä..

..Ja vaaleaan taikinaan maitosuklaasta.

Muffinivuokiin lusikallinen molempia taikinoita ja uuniin mehustumaan!

Uunituoretta.

Tulos: Parhaita muffineja mitä ihte olen koskaan tehnyt! En tiedä johtuiko tämä mahdoton success mun paljon enemmän kokkausta harrastavasta seurasta, vai että ohjetta noudatettiin kovin orjallisesti, vai vain yksinkertaisesti siitä ettei mikään mennyt pieleen, niinkuin yleensä. Mikään ei levinnyt, hajonnut tai hävinnyt ja leivokset oli paitsi kypsiä, myös hieman kosteita sisältä. Armottoman hyvää! Täys kymppi ja rutkasti egoboostia sekä pari lisäkiloa kesämassukassaan

Toisaalta, opiskelijana ja monissa asioissa pihinä ja köyhänä ihmisenä on kai vain plussaa että saa rasvakerrosta jo ovella kolkuttelevaa talvea ja ankeampia aikoja varten.