Hyvä ruoka, parempi mieli

Viikonloppuna tuossa taas pistettiin grilli kuumaksi ja tehtiin nami nami päivällinen äidin ja sen miehen kanssa. Tai, mä tein. Nuo lähinnä tekivät miesten hommat pihalla sillä välin kun minä kuuliaisena naisenalkuna asutin keittiötä. Mitään hirveän radikaalia/vaikeaa/jne, en kyhännyt, rillasin pihvit ja paistoin perunat.

Tais olla possun pihvi, oikein nannaa. Lisäks tuossa tuommonen tzazikia tyypittelevä soossi, jonka tein lauantaina sipseille, kermaviiliä, turkkilaista jugurttia, kurkkua, sitruunamehua, pippuria, suolaa, jne. Ainiin, ja pannulla paistetut herkkusienet tuolla kello yhdentoista maissa!


Kovin herkullinen ateria, rakastan kesää kun kesällä ruoka maistuu jotenkin aina tuplasti herkullisemmalta..!

Unelmia ja lihapullahommia

Viikon päästä olen todennäköisesti hieman nestehukkainen, väsynyt sekä onnellinen, virallisesti valtuutettu käyttämään valkolakkia erinäisinä juhlapäivinä, jne! Toisin sanoen mun yo-kekkerit lähestyy, niitä on ootettu ja suunniteltu ja epäilty tuleeko ollenkaan, mutta kyllä se sokea kanakin lopulta jyvän löytää! Tulokset ei tietty päätä huimanneet, mutta jos onnellisesti käy ja vahingossa pääsenkin jatko-opiskelemaan ammattikorkeaan (mihinkä pääsykokeetkin jo kolkuttelee!) niin eipä nuilla niin väliä. Enää täytyy toivoa että ne kokeet menee hyvin tai vaihtoehtoisesti että muut hakijat ovat luusereita.

Tosiaan, kekkereitä varten eilen kasasin muutaman lihapullan, äitin avustamana.

Ensiksi operaatio sipulinpilkonta. Kuullostaa helepolta, mutta auta armias mikä soppa syntyi. Lisäksi vihaan sipuleita, taidan olla vähän yliherkkä mutta ne itkettää mua suhteellisen vähäisen kontaktinkin jälkeen..

Syy, miksi sipuleista tuli ongelma: Hajotin meidän sipulinpilkkojan ja siinä rytäkässä siihen jäi kiinni erittäin tiukasti suurinosa ensimäisestä sipulinpuolikkaasta! Seuraavana kuvasarja taistelusta minä vs. sipuli



Mun apuväline oli veitsi

Paremmalta näyttää jo!

Voitto!!

Seuraava rikkinäisen leikkurin uhriksi joutunut sipuli oli ikävän näköinen. Heh, kovin relevanttia

Äiti sitten lopulta käski mut kauppaan ja pilkkoi tällä välin sipulit (ämpäriin). Tiedä sitten miten nuo on pilkottu, mutta siistiä jälkeä tuli, eikä sen enempiä edes kinosta

Pannu sipuleitten kuullotusta varten lämpiämään, ja öljyä toki

Sipulit pannulle

Entiseen sipuliämpäriin kumosin kolme purkillista kermaviiliä

Neljä kananmunaa kermaviilien sekaan

Lisäksi rouhittua mustapippuria

Sekä ruusu(?) suolaa, oli hämmentävää, tuo oli vaaleanpunaista, koitin saada siitä sopivaa kuvaa mutta eipä se oikein edukseen esiintynyt..

Persiljaa kanssa, suhteellisen monitulkintaisen näkönen pussi

Sekottelin mukavasti kermaviili-muna-mausteet hässäkän smoothiksi

...Sekä lisäsin yllämainittuun kuullottuneet sipulit

Nyt päästiin asian ytimeen eli ämpäriin kaiken muun joukkoon 3-4 kg jauhelihaa (en muista tarkkaan mutta ihan mauttoman paljon sitä oli)

Vaivasin omin pikku kätösin lihan tuonne mausteitten yms joukkoon

Ja taikinasta pyöriteltiin äitin kanssa yhteistyössä 288 lihapullaa

Koska aluksi selitinkin, että pullat oli tulevia valmistujaisjuhlia varten, en saanut kuin yhden maistiaisen. Viritin siitä sitten coctailtikun sisältäen alhaalta ylös, sen lihapullan, Oltermanni -siivun, maustamatonta tuorejuustoa sekä tomaattiviipaleen.

Tulos: Oli muuten hyvä coctailtikku! Tuon jälkeen teki mieli vetää muutama lisäksi, mutta en viihtinyt tosiaan koska noilla pullilla on tarkoitus. Lihapulla nimenomaan oli perushyvä, sopiva suola, pippuri, jne. Oikein herkullista, tervetuloa vaan juhliin ruokittavaksi! Pakko vielä kehaista itseään, kun tosiaan tuohon tikkuun kaivoin viiden sekunnin mielijohteesta jääkaapista, niin osasin kyllä hyvin valita, ihan loistava yhdistelmä

Miljoonan dollarin ananas

Viikonloppuna taas omistin energiaa kun rankan ja kuluttavan työviikon jälkeen sain nukkua ja rentoutua vapaasti. Löysin ananaksen meiltä kotoa ja pyysin jos saisin käyttää sitä. Väärinkäsitys kävi, pilasin koko ananaksen sitten vaikka olin valtuutettu vain osaan..

Ensiks laitoin pannun kuumenemaan. Ja vähän rasvaa sekkaan, mm ..Hmm

Ananaksen raatelu alkoi sen kuorimisesta

Seuraavaksi alastomaksi riisutettuaan se koki paloittelusurman

Ja lopuksi viimeistelin veritekoni ympärileikkaamalla sen (...) Siis, poistin sen juuren tuosta sisältä.

Pannu ja voi alkoivat kuuumeta, sekaan sokeria! Ja lastalla vähän voi-sokeri-sekoitusta levitetään reunoillekin

Lisää sokeria, jee

Ananasrenkaat kellumaan ja ruskistumaan voi-sokeri-pannulle. En osannu päättää kannattaako kuumalla vai lämpösellä pitää levyä (tai siis, että "keittää" vai "käräyttää" nuita renkaita tuossa sopassa..)

Lopputulos nyt kuitenkin, hieman löysä, hieman rusahtanut rengas jos toinenkin. Vaniljajätskin kera! Ja ripottelin myös koristeellisesti (?) tuota paistunutta voi-sokeri-soppaa tuohon reunoille!


Tulos: Oli kyllä makeaa ja herkullista, niinkuin ananas yleensäkin! Ehkä tuo edelläkin mainittu löysyys oli vähän harmillinen seikka, mutta oli kyllä kokonaisuudessaan ihan toimiva ja maistuva annos! Tuosta "kastikkeesta" eli paistetusta voi-sokeri-sekoitteesta sen verran, että tosiaan hain jotain siirapin tapaista, mutta siitähän tuli jotain tikkunekku ainetta joka kohmettui pannulta pois jouduttuaan.


Äiti kommentoi viimeisimpään toteamukseen, että olis meillä ollut siirappia kaapissakin

Minä ja Kenwood

Tuossa aamusella sain maailman parhaan idean ikinä, väkersin kesäisen sään (hyi, hellettä, oli yli +20 ja minä ikuisena valittajana turhauduin kuumuuteen) kunniaksi aamupirtelöt!

Tosiaan, äiti kaivoi mulle joululahjansa esiin, eli tuon coolin Kenwood koneistonsa! Ylläällä on siis tuo pirtelömiksaaja

Iskin siis alkajaisiksi puoli litraa vanilja jäätelöä tuonne pirtsumiksaajaan. Vitsikästä kyllä, ensin meillä ei ollut jätskiä ja kelasin että vatkaan kerman vaahdoksi ja teen siitä jätskikorvikkeen. Äiti sanoi että se on huono idea mutta ei mun mieli siitä kaatunut. Kaatui lopulta kermavaahtoidea kuitenkin siihen, että meidän kermat oli homeessa, kökkönä siellä tetran pohjalla. Jouduin siis jokatapauksessa rullaamaan Savelan Nesteelle (helatorstai, lähikaupat jne ei auki.....) ostamaan (kammottavan ylihintaista) jäätelöä.

Jäätelön seuraksi (ei pilaantunutta) turkkilaista jugurttia. Kuulin kesällä hauskan jutun tuosta miehessä tuossa purkissa, tai "hauskan", sen kuva ehti olla noissa purkeissa monta vuotta (en uskalla sanoa kymmentä jos muistan väärin) kunnes se kuuli että sen naamalla mainostetaan turkkilaista jugurttia, ja vaati sitten korvauksia, kaveri on nykyään rikas. Hauskintahan, tai "hauskintahan", tuossa jutussa on, ettei kyseinen janari ole edes turkkilainen.

":D"

...Loraus maitoa

Raastoin sitruunan kuortakin sekaan (huom. kuvan pointtina kalju sitruuna!)

Sekä mansikoita, hieman kohmeisia mutta eivät niin kovin

Salainen, uskomattoman tyrmäävä ainesosa eli tomusokeri, sitä ruokalusikallinen

Sekasin kaikki, tuossa alakeskellä näkyy säädin mistä pystyi asetella sekoitusnopeutta. Siisti vehe oli, ja kätevä, mäki tahdon löytää oman Kenwoodini

Pihalle nautiskelemaan! Hienosta lasista, ostin noita kaksi Ikeasta kun kävin siellä ekaa kertaa, maksoivat kaksi euroa kappale, eli loistava löytö

Tulos: Samettisen ihanaa! Ei voi muuta sanoa, käytin vähän hyödyksi semmosta mansikkavaahtokakkua, minkä äiti pääosin teki (harjoutusversio mun ylioppilasjuhlia (krhm!) varten), koska siihenkin tuli mansikkaa, turkkilaista jurgurttia, sitruunan kuorta sekä tomusokeria. Oli siis ehkä vähän plagioitu pirtelö, mutta mielettömän hyvää silti, kehujakin satoi aika mukavalla kädellä, kerrankin!

Sinä olet aurinko

Kesä on ehkä sittenkin tulossa tännekin taas! Elämä hymyilee kun aurinkokin hymyilee! Tänään on siis äitienpäivä (otsikon selitys, viittaus omaan äitiini) ja kävin ostamassa Kypärämäen kukkakaupan isoimman ruusun (ei siis mitenkään häävi tuokaan ollut, mutta isompi kuin muut) lahjaksi tuolta kotiin tallustaessani. Äitin kanssa myös ruvettiin väsäämään monipuolisen maittavaa päivällistä! Mä aloitin lohkoperunaprojektista

Ensin operaatio perunan kuorinta. Meinasin saada sätkyt kun jouduin käsittelemään noita JO ITÄNEITÄ (!!!) perunoita omilla kätösilläni. Selvisin kuitenkin hengissä

Lohkoiksi. Viimeks kun tein lohkoperunoita niistä tuli aivan järkyttäviä, nyt annoin kaikkeni että en taas epäonnistuisi

Potuille öljyä

Ja pippuria

Ja hifistelysuolaa (huomatkaa siis miniaaltomaljakot maustekippoina)

Perunat kruunaa tuore basilika mitä saksein varsin kivasti tuonne sekaan

Hienoisen hämmentämisen jälkeen uuniin, joku parisataa astetta taisin laittaa lämpöä

Seuraavaksi sitten alkuruoka eli avokadoa. Eipä hirveesti laittamista vaatineet, puolitin ne, otin kivet pois, sivelin sitruunamehua pintaan...

...ja tietty kanssa hifistelymausteet!

Pihviä ja bearnaisea tulossa vielä kruunaamaan! Bearnaise vissiin joku kuuluisakin (voi)kastike, en ole ennen syönyt, nähnyt vaan telkkarissa kun ne sitä tekee. Se oli kaupan semmosesta jostain pikkutetrasta tuli ja piti lämmittää (äiti sano etten sais ottaa siitä kuvaa koska valmisruoka, mutta kapinoitsin! Hehe)

Eli ylhäällä tuossa alkuruoka (avokadoa ja vihersalaattia) ja alhaalla pääruoka (lohkiksii ja pihviä ja bearnaisea)!

Tulos: Ihan mielettömän hyvää, ei voi muuta sanoa! Avokadot ihanan pehmeitä ja sitruuna + nuo perusmausteet siinnä korosti ja vielä paranti sitä makua. Salaatin kylkeen vielä ihan upea kombo! Pääruoka kanssa, perus perunat, pihvi ja kastike, toimii aina ja toimi nytkin! Huikee kun on vielä tuo kelikin niin oli oikein nautinto vaan istua ja syödä! Elämä on ihanaa, ja ruoka etenkin