Kuinka saisin rikki kookospähkinän?

Tänään vihdoin pääsin (?) kokeilemaan kookossoppaa vähän aasialaiseen malliin! Malliin, aka maut on musta aasialaisia mutta tiedä sitten mitä joku sieltä kantaväestöstä sanoisi. Oon haaveillut itse kokeilla tehdä juuri tämän tyyppistä settiä siitä asti kun käytiin joskus aikaa sitten äitin ja veljen kanssa Jyväskylässä eräässä thai-mestassa, ja tilasin alkuruuaksi kookos-katkarapukeiton. Se oli niin taivaallista! 

Kauppareissu oli yks operaatio; Lidlissä ei ollut kookosmaitoa, chiliä tai inkivääriä ja mausteista ei saanut selvää kun nimet oli vain saksaksi. Viereisestä Rewestä sitten löydettiin loputkin, tosin aika järkyttävän kalliiseen hintaan. "Järkyttävän kallis" eli no, Suomen hintataso. Vitsikästä oli myös itse kokkaus-kuvaus-setti tuolla meidän käytävän yhteisessä keittiössä! :D Onneksi paikalla oli vaan mun kaveri plus yksi random joka lähti ennen kun olin ees levyä lämmittänyt. Tällä erää säästyin oudoksuvilta katseilta, saa nähdä ens kerralla. Ehkä vaan tuun sit mun huoneeseen odottamaan "vapaata" vuoroa..

 Aloitetaan nyt vaikka siitä, että nälkäisenä ostin sata lisuketta. Vähempikin olisi ehkä riittänyt ja teen varmaan seuraavasta satsista hieman yksinkertaisemman. Aineksina siis sipuli, valkosipuli, kevätsipuli, kookosmaito, sienet, kasvisliemi, korianteri, soijakastike, chilikastike, tomaatti, porkkana, pähkinät sekä inkivääri. Tulikohan kaikki?!

 Ihan ensiksi pilkoin sipulit, kaikki kolme, pannulle öljyn sekaan. Eka tavasipulin ja kevätsipulin, hetken päästä vasta valkosipulin. Kaiken jätin vähän isoiksi paloiksi tarkoituksella.

 Perussipulien pehmettyä heitin sekaan inkiväärin (jälleen kivan isoina suupaloina)..

 ..ja porkkanan! Porkkanan tosin olis voinut laittaa vähän aiemminkin.

 Kun edellä mainitut tirisi pannulla, rupesin lämppäämään keiton "pohjaa". Ensiksi siis kattilaan kookosmaito!

 Mausteeksi maidolle vähän sitruunaa. Lime olisi kai ollut parempi, mutta niitä ei löytynyt Lidlistä ja unohdin Rewestä tsekkailla. Dumm.

 Kookosmaidon lämmittyä sekaan meni ensin tavarat pannulta, ja niiden hetken aikaa pulputeltua viskasin pilkotut tomaatit ja herkkusienet.

 Kasvisliemikuutiota sekaan!

 Mausteita eli se chili- ja soijasoossi sekä korianteri. Soijaa laitoin tosi varovasti ettei se peittäisi kaikkea (en oo ihan hirvee soijafani), chiliä reilusti ja korianteria sopivasti.

 Lopuksi vielä sekaan ylihalvalla ostettuja pähkinöitä! Wuhuu.

Ready to go! Koska ollaan Saksassa, ruokajuomana toimi bisse. Näyttää kyllä kuvassa tää keittonen hieman epämääräiseltä tai oksennukselta, mutta livenä ihan nättiä.

Tulos: Tuli kyllä hyvää! Ei tietenkään ihan sille thaikkuravintolatasolle ylletty mutta olin todella ylpeä ja yllättynyt tästäkin. Porkkanat oli vähän raakoja, niissä riitti pureskeltavaa mutta toisaalta parempi se kuin että olisivat ihan löysäksi keitettyjä. Kaikenkaikkiaan suurin "vika" oli ehkä se, miten paljon kaikkea eri settiä tuossa oli! Ens kerralla meinaan tehdä ainakin ilman tavasipulia, se ei oikein tuonut mitään koko soppaan. Myös herkkusieniä vois vähentää ja lisätä lisää vihreitä (raikkaita!) juttuja. Mutta ehdottomasti hyvä kokeilu! Hyvä minä.

Piknikkipäivä ja kulttuuria

Huomenna tulee viikko täyteen Saksassa ja no, viikkoon on mahtunut ihan kaikkea. Niin paljon iloa, naurua ja mahtavia ihmisiä etten kestä. Saavuin Ulmiin maanantaina Frankfurtin ja Mannheimin kautta järkyttävän painavan rinkkani kanssa tietämättä juuri mitään koko kaupungista. Ensikosketuksen (automatka rautatieasemalta uuteen kotiin) jälkeen alkoi valjeta, miten nätin ja mahtavan mestan oonkaan valinnut. Täällä on turkooseja, pinkkejä ja vihreitä taloja. Ja döneriä joka kulmalla. Viikko on ollut tosiaan vilkas, joka illalle ja päivälle löytynyt ohjelmaa. Huh.

Tänään oltiin viereisessä puistossa, Friedrichsaussa chillailemassa eilisten pippaloiden rippeitä pois. Friedrichsau on ihan huikee mesta. Siellä on vettä, lintuja, ulkogrillejä vapaaseen käyttöön, pieniä kukkuloita nurmikkoa Teletappi -tyyliin. Siellä on elämää, lukematon määrä ihmisiä, lapsia ja vanhoja istumassa, lenkillä, leikkimässä. Niin huippu paikka kaikenlaiseen hengailuun ja kivanpitoon! 

Eväänä puistossa mulla oli avokado ja appelsiinimehua! Loppuvaiheessa paikalle tuli tyttö, joka toi mukanaan auringonkukan siemeniä, joita jengi sitten onnellisena natusteli. Erittäin mielenkiintoinen naposteltava, mutta ainakin terveellinen?

Friedrichsausta lähdettiin osan porukan kanssa syömään espanjalaiseen tapas-ravintolaan. Pöydän oli varannut ja illan järjestänyt yksi espanjalainen poika, ja ilta oli ihan loistava. Itse ravintola oli mielenkiintoinen etenkin yhdestä syystä; Siellä sai polttaa sisällä. Olin ihan järkyttynyt kun huomasin stögikset pöydissä! :D Onneksi se nyt ei niin ahdistanut sillä ilmastointi toimi jotenkuten ja muuten oli niin mukavaa ettei siihen enää alkuhämmennyksen jälkeen kiinnittänyt huomiota. 

 Ja se ruoka! En kestä. Itse tilasin oliiveja, aiolia, chorizoa punaviiniöljykastikkeessa sekä puolikkaat juusto- ja Serranokinkkulautaset. Ylisuolaisia tapaksia kaikki, mutta herranjestas miten hyvää!

Etualalla kuva chorizoista. Se oli niin maukasta. Sitä tosin oli ihan liikaa, teki vähän jopa tiukkaa syödä vikoja palleroita, kun olin niin ähkyssä (first world problems?)..

 Halusin välttämättä myös ottaa kuvan kavereiden kimpparuuasta (tän siis jakoi neljä ihmistä). Siinnä oli katkarapuja, rapu"nugetteja", espanjalaista paprikaa, mustekalarinkuloita, lihaa vartaassa, possunfilettä, aiolia ja tomaattimajoneesia. Oli aivan pakko kerrankin ottaa ruokakuvia ravintolassa, sillä ilta oli ihan uutta ja unohtumatonta! Jos olisin nähnyt itseni ulkopuolisen silmin, olisin todennäköisesti hävennyt silmät päästäni käytöstä. :D Huipuinta oli kuitenkin kun espanjalaiset tyypit kertoilivat ruuistaan ja kulttuuristaan ja tavoistaan. Oikein 5/5 kulttuuriannos! Mutta paikka tosiaan oli ylisymppis (sitä en yleisesti kehdannut kuvata, nää kun onnistui vähän sneakisti, sillä istuttiin aika syrjässä. Suunniteltiin jo seuraavaakin kertaa; tilataan jättimäinen paellakasari koko lössille ja syöpötellään sitä kivasti, omnom!

Hyvä lisuke, parempi ruoka

Viikko hurahti kohtuullisen nopiasti, kun rakas veljeni saapui seurakseni keskiviikosta lauantaihin ja tänään vähän vielä juhlistettiin kaverin/naapurin/mun keittiönsiivoojan synttäreitä. Muuton lähestyessä (Vaasan kämpän aion jättää jo ylihuomenna, hrr) rupeaa ahdistamaan se että pakastin sisältää vielä kohtuullisesti kaikkea kivaa. Muunmuassa purkillisen mansikoita otin sulamaan huomisaamulle (mansikkamaito kuullostais oikein terveellisen mukavalta viikonaloitukselta muuton ohessa!).

Mutta mutta. Tämä päivitys on omistettu lisukkeille. Eihän mikään parsa, paprika tai porsas olis hyvää pelkilteen. Eilen tehtiin läksiäisten jälkeiseen dagen efteriin tortilloja, ja sen lisäksi (kaiken muun kera toki) tuunasin vähän guacamolea. Se on helpoin ja nopein ja yks parhaista lisukkeista/sooseista mitä tiiän. Ultimaattisena tortillavinkkinä kerron vielä nopsasti ennen vaihtoehtotäytteestä perus kanoille ja jauhelihoille; Kaverilta napattu "resepti", eli kattilassa kuullotetut sipulit (valko- ja tava-), ruskeita papuja (purkki), tomaattimurskaa (purkki), mausteita (pippuri, suola, sokeri, chili), kiehautus ja done. Toimii!!

Jatketaan.

 Guancamole siis valmistui muutamassa minuutissa. Pari avokadoa, ne haarukalla mörssäksi. Sekaan ihan vähän sitruunamehua, sokeria, suolaa pippuria. Avot. Kuvaa itse seoksesta en ottanut enää tänään koska se menee sillai ruskeaksi. :D Mutta ei pilalle, hyvin maistui vielä tänäänkin!

Ja sitten pääasiaan eli kuukausi sitten sovittuun pihvi-iltaan synttärisankarin kanssa! Ahkerana ja näpsäkkänä tyttönä tein meille kaikille yrttimaustevoita.

 Ensimmäinen asiavirhe edellä, sillä pohjana pelkkää 60 %:sta margariinia. Hups. Löytyi jääkaapista, en jaksanut käydä hakemassa oikeeta voita. Kerron lopuksi, miten vaikutti tämä köyhäily ;-)

 Ihka ensimmäinen mauste; valkosipuli. Mun valkosipulipuristin on jo "muutettu", joten tyydyin vaan hakkeroimaan sipuliparat ihan tuusannuuskaksi. Hyvin toimi.

 Kuivattua basilikaa sekä timjamia. Meinasin alunperin ostaa tuoretta basilikaa MUTTA sehän maksoi 3.99 euroa tuossa lähi-Minimanissa. Ei terve. (Kuivatun sain 59:llä sentillä.)

 Tuore persiljaa sentään sain halvalla. Jee. Tuoreyrtit on parhaita! Sit kun olen rikas ja omistan parvekkeen, perustan sinne pikkuruisen yrttitarhan.

 Jälleen ihan ripaus sitruunaa. Pistin joku 4-7 tippaa. (:D)

 Nää perus viimeistelijät eli pippuri, suola sekä sokeri.

 Sitten tähän "haastavaan" osuuteen eli voin paketointi. Suoritin sen leivinpaperin avulla. Ensin siis koko työstettävä köntti paperille.

 ..Tämän jälkeen siitä aletaan muotoilemaan pötkilöä vetämällä leivinpaperi "kahtia" seoksen yli ja alkamalla vetämään sitä poispäin pötköstä. Pötkön muodosta sekä tahnasta pidetään kiinni toisella kädellä ja hitaasti hivutetaan siitä kivan mallista. 

 Tadaa! En oo ihan hyödytön nainen. Pötkön päät voi halutessa runtata mutta ei kai se välttämätöntä ole. Tämän jälkeen pakkaseen/jääkaappiin, riippuen vähän kuinka äkkiä se tahdotaan jähmettää. Jos tuubin viskaa pakkaseen, sitä on ehkä fiksua tasaisin välein vilkuilla ettei se jäädy. Sulattaminen on hankalampi prosessi.

 Ja tättärää! "Voit" valmiina annoksen päällä. Voi tätä onnea.

Tulos: Se margariini vs. voi -episodi siis. Voita käytettäessä tahnasta tulee huomattavasti jämäkämpää; margariini ei jähmettynyt kovaksi edes pakkasessa. Se oli koko ajan vähän löysä. Makua se ei varsinaisesti haitannut paitsi no, hienoinen margariinin ällörasvavivahde oli havaittavissa. Muuten ihan superhyvää!! Yrtit ja valkosipuli ja rasva nyt vaan toimii lihan kanssa. Plus että myö oltiin hankittu kivat nautapihvit jotka paistettiin puoliraaoiksi. 

Ravintolatasoa opiskelijapudjetilla!

 Lähikuvaa. Persiljat näyttää kivalta ja rakenteen margariinisuuskiin näkyy.

Vielä pakko kuvata mun ruokajuomat kun fine diningiin ryhdyttiin! Vasemmalla kesän tuttavuus eli kirsikkaolut. En osaa sanoin kuvailla, miten hyvää. Tää 0.25L maksaa useimmissa kaupoissa jonkun 2.90 e. Kallista yllinkyllin litkittäväksi mutta nautittavaksi sillointällöin menee. Oikealla itseasiassa kimpassa ostettu kevytviini. Hommahan meni näin, että oli tarkoitus ostaa porukalle viinipullo, mutta ei ehditty lauantaina käydä Alkossa joten bongattiin tämä kaveri Prismasta. Mieto alkoholijuoma, mutta maistui kuin viiniltä! Vähän mehumaista ja tanniinitonta mutta korvasi kyllä viinit hyvin. Kaikenkaikkiaan aika 5/5 ruokailuhetki!

Älä itke ota juures

Eilen oli ylihyvä ruokapäivä; Aamupäivällä väsättiin makkarasoppa (tai kaveri sen lähinnä teki, meitsi kuori vaan potut), sit korppuu ja kermajuustoo sen kaa. Eli taivas. Oon tosi ylpeä että siinä pienessä pippaloiden jälkeisessä dagen efterissä vedettiin vaan kattilallinen soppaa ja paketti leipää eikä tilattu rasvamättöjä ties mistä epämääräsiltä kiskoilta.

Tänään oli juurespäivä. Lanttu on mun lemppari ja porkkana, niin niitä listalla päivän lautasella! Lanttulaatikko on parasta jouluruokaa ja porkkanat on muuten vaan hyviä ihan sellasenaankin. Väsäsin uunijuureksia (ts niitä lanttuja ja porkkanoita sekä sit kahta sipulia, paprikaa ja sieniä) ja niitten kaa tsatsikii ja couscousii. 

Aluks pilkoin ne juurekset. Roheiks paloiks!

Porkkanan ja lantun sekaan hunajaa sulamaan uuniin..

..Ja öljyä! Paljon öljyä että ne oikein tirisee siellä uunissa.

 Öljyn ja hunajan päälle vähän suolaa ja pippuria. Ja setit uuniin.

 Kun edellä mainitut on uunissa, pilkoin "pehmeet" asiat eli sipulin, punasipulin ja paprikan. Sipuleita nyt tuli värin vuoks myös punaista koska satuin löytämään sitä jääkaapista.

Sipuleista normisipulin heitin vähän ennen että niistä lähtis se sipulin rasittava raakamaku, sitten punasipulit. Paprikat jäi oottamaan vielä seuralaisiaan.

 Paprikan kaveriks sieniä! Nää heitin ihan viimesillä hetkillä, kun nostin lämpötilaa 200:sta johonkin 250:een. Lisäks heitin vähän lisää öljyy, hunajaa, pippurii ja suolaa.

 Paprikoiden ja sienien vedellessä uunissa muiden kanssa pistin couscousin tulille toisinsanoen vettä kedenkeittimeen ja virtaa laitteeseen. Ja odottamaan. Veden ja couscousin suhde on mulle joka kerta ihan yhtä arvoitus. Nyt siitä tuli vähän al denteä, mutta hyvää!

 Vihkut vähän ennen poisottoa! Huomatkaa miten käyrä mun pelti on?!?

Tadaa! Sumea tausta peittää alleen mun törkysen leikkuulaudan. Oon pahoillani jos joku tarkkanäköinen siisti ihminen siitä pahastuu. Tsatsikin btw tein vanhalla ohjeella; http://hos-sofia.blogspot.fi/2012/08/monta-ateriaa-yksi-ratkaisu.html. Ilman sitruunaa tosin. Neljällä kynnellä ja random määrällä kurkkua.

Tulos: Niin hyvää kun odotinkin! Tsatsikia en oo syönyt aikoihin, oli hyvvee. Kasvikset onnistu tosi hyvin! Ne tirskuikin kyllä jo uunissa siihen malliin että olin että mmmmm. Varsin bueno, varmanpäälle ruoka!

Kasvistelua ja vuoden kuulumiset

Tässä kivasti taas lähes vuoden tauon jälkeen herättelen eloon tätä ihanan mahtavaa blogiani. Syitä tähän on kaksi; uusi upea kamera sekä vaihtoonlähtö. Ja oikeastaan myös se, että oon taas vaihteeksi innostunut kokeilemaan uusia juttuja ja tekemään vähän jännempiä ruokia kuin aamupuuro, hernari tai tomaattikeitto äitin tapaan.

Mitä on tapahtunut lähes vuodessa? Ei mitään. Kesä meni töissä ja syksy tiiviisti koulussa. Ja vähän pubeissakin. Kevät on alkanut rennommin stressaamalla tulevaisuudesta ja miten asiani järjestän. Ja se vaihto. Suuntaan Etelä-Saksaan kuun (maalis) alussa. Odotettu reissu, mutta muutto ja sinne asettuminen hiukan jännättää. Onneks äiti ehtii tulla kylään ennen kuin siellä edes varsinaiset opinnot alkaa! Koitan myös parhaani mukaan syödä muutakin kuin döneriä, wurstia tai mallasjuomaa.

Mutta asiaan. Tänään keksein koittaa tämmöstä överisovellettua kesäkurpitsa"pataa".

Aineksista löytyi tomaatti, sipuli, valkosipuli, paseerattu tomaatti, oliivit ja tietenkin kesäkurpitsa.

Aloitin heittämällä kattilaan oliiviöljyä kuumenemaan.

Ihan ekana heitin kattilaan pehmenemään sipulit, ja pian sen jälkeen (aka heti kun sain pilkottua) sen kesäkurpitsan vonkaleen sekä valkosipulit turmellun hakkeluksena. Normi sipulit jätin tollai kivasti pitkiksi "siivuiksi" jotta sain safkaan vähän rakennetta (Ok on kattonu MasterCheffiä viime aikoina paljon. Liikaa).

Oliivit sen sijaan mörssäsin vähän pienemmiksi paloiksi jotta sitä olisi "enemmän" soosin joukkossa.

Aikani lilluteltua kattilassa oliiviöljyssä sipuleita ja kesäkurpitsaa lisäsin sisään tomaatit ja kypsensin vain kannen alla kunnes niistä oli tullut löysiä ja rakenteettomia.

Seuraavaksi sitten viskasin sekaan paseeratun tomsun sekä vähän mausteita (oregano, pippuri, cayenne pippuri, timjamia tosi vähän). Annoin jälleen vähän kuplitella ton kannen alla ja sen jälkeen vielä hetken ilman kantta, jotta se vähän keittyisi kasaan.

Ja bueno! Väri kaunis.

Tulos: Tästä tuli oikeasti yllättävän hyvää kun ottaa huomioon että vaan puoliks läpällä heittelin tonne vähän mitä sattuu ilman sen kummempaa reseptiä tai suurempaa suunnitelmaa. Multa tosiaan tossa pari päivää sitten loppui suola, ja tää toimi jopa hyvin ilman sitä kun panostin enemmän tulisuuteen. Tästä tuli vähän keittomaista hyvällä tavalla; kuuma tämmönen keittosetti maistuu niin hyvältä kun tulee ulkoa kylmästä (okei mittari näyttää miinus yksi, mutta plussakelien jälkeen pienikin pakkanen tuntuu taas Siperialta varsinkin kevättakki päällä merituulessa). Jatkossa vois heittää sekaan esim tuoreita yrttejä ja vaikka papuja (mulla oli, mutta unohdin tyystin laittaa, buu). Positiivinen kokeilu, suosittelen lämpimästi!