Kasvistelua ja vuoden kuulumiset

Tässä kivasti taas lähes vuoden tauon jälkeen herättelen eloon tätä ihanan mahtavaa blogiani. Syitä tähän on kaksi; uusi upea kamera sekä vaihtoonlähtö. Ja oikeastaan myös se, että oon taas vaihteeksi innostunut kokeilemaan uusia juttuja ja tekemään vähän jännempiä ruokia kuin aamupuuro, hernari tai tomaattikeitto äitin tapaan.

Mitä on tapahtunut lähes vuodessa? Ei mitään. Kesä meni töissä ja syksy tiiviisti koulussa. Ja vähän pubeissakin. Kevät on alkanut rennommin stressaamalla tulevaisuudesta ja miten asiani järjestän. Ja se vaihto. Suuntaan Etelä-Saksaan kuun (maalis) alussa. Odotettu reissu, mutta muutto ja sinne asettuminen hiukan jännättää. Onneks äiti ehtii tulla kylään ennen kuin siellä edes varsinaiset opinnot alkaa! Koitan myös parhaani mukaan syödä muutakin kuin döneriä, wurstia tai mallasjuomaa.

Mutta asiaan. Tänään keksein koittaa tämmöstä överisovellettua kesäkurpitsa"pataa".

Aineksista löytyi tomaatti, sipuli, valkosipuli, paseerattu tomaatti, oliivit ja tietenkin kesäkurpitsa.

Aloitin heittämällä kattilaan oliiviöljyä kuumenemaan.

Ihan ekana heitin kattilaan pehmenemään sipulit, ja pian sen jälkeen (aka heti kun sain pilkottua) sen kesäkurpitsan vonkaleen sekä valkosipulit turmellun hakkeluksena. Normi sipulit jätin tollai kivasti pitkiksi "siivuiksi" jotta sain safkaan vähän rakennetta (Ok on kattonu MasterCheffiä viime aikoina paljon. Liikaa).

Oliivit sen sijaan mörssäsin vähän pienemmiksi paloiksi jotta sitä olisi "enemmän" soosin joukkossa.

Aikani lilluteltua kattilassa oliiviöljyssä sipuleita ja kesäkurpitsaa lisäsin sisään tomaatit ja kypsensin vain kannen alla kunnes niistä oli tullut löysiä ja rakenteettomia.

Seuraavaksi sitten viskasin sekaan paseeratun tomsun sekä vähän mausteita (oregano, pippuri, cayenne pippuri, timjamia tosi vähän). Annoin jälleen vähän kuplitella ton kannen alla ja sen jälkeen vielä hetken ilman kantta, jotta se vähän keittyisi kasaan.

Ja bueno! Väri kaunis.

Tulos: Tästä tuli oikeasti yllättävän hyvää kun ottaa huomioon että vaan puoliks läpällä heittelin tonne vähän mitä sattuu ilman sen kummempaa reseptiä tai suurempaa suunnitelmaa. Multa tosiaan tossa pari päivää sitten loppui suola, ja tää toimi jopa hyvin ilman sitä kun panostin enemmän tulisuuteen. Tästä tuli vähän keittomaista hyvällä tavalla; kuuma tämmönen keittosetti maistuu niin hyvältä kun tulee ulkoa kylmästä (okei mittari näyttää miinus yksi, mutta plussakelien jälkeen pienikin pakkanen tuntuu taas Siperialta varsinkin kevättakki päällä merituulessa). Jatkossa vois heittää sekaan esim tuoreita yrttejä ja vaikka papuja (mulla oli, mutta unohdin tyystin laittaa, buu). Positiivinen kokeilu, suosittelen lämpimästi!