skip to main |
skip to sidebar
..Heti kun kaiken uskoo toimivan, se kaatuu taas. Nimimerkillä äkäinen tietokoneenkäyttäjä Jyväskylästä. On se vaan kumma miten vaikeaksi tämä nykymaailma on tehty. Intternetti ja kaikkea. Ylisupertietokoneet, jotka suorittaa sataa ohjelmaa yhtäaikaa, ja kun koitat vähän nössykämpänä niihin koskea, se kaatuu! (Surprise, surprise!) Ja kun puhutaan siitä todellisesta elämästä (real life, mitä näitä on, onko), niin uskallappas koittaa tunkea lusikkaasi yhtään mihinkään soppaan sitä kaatamatta.
Pärkule! Ruoka-aika höllii
Sienet höllii! Ostin ihteltäni rasian kantarelleja viikolla. Ne näytti niin herqulta kun ihailin niitä työpäivän verran! Tosiasiassa, en ole koskaan tehnyt mitään fiksua kantarellista. Onneksi Google ei jättänyt minua yksin!
Löysin suht helponoloisen kastikereseptin. Pilkoin alkuun nuita sieniä, kuten käskettiin. Aluksi tein sen sivistyneesti, melkein yksi kerrallaan, sitten turhauduin ja kumosin rasian leikkuulaudalle ja hakkasin umpimähkään. Simppeliä, nopeaa.
Pilkotut kantarellit pannulle. Sipasin paistinpannuun vähän öljyä ennen kantarelleja, vaikka niin ei käsketty tehdä. Siinnä käskettiin tiristää sieniä, kunnes niistä irtoava vesi on haaleaa, tai ei ole haaleaa, en muista. Joka tapauksessa en jaksanut alkaa tutkia vettä joten ignoorasin sen vaiheen.
Siirryin pilkkomaan sipulia, ja kun en sipulia löytänyt, tyydyin valkosipuliin
Valkosipuli sienten seuraksi, tässä vaiheessa huomasin tosiaan jotain vettä sijaitsevan pannulla. Teknisesti ottaen (valko)sipuli käsketiin laittaa vasta veden muuttumisen jälkeen, mutta en antanut sen haitata
Epämääräinen (iso) könttä voita pannulle, kun tarkkaa määrää ei kerrottu! Nyt on varmasti olleet naiset asialla.
Aah, annetaan rasvan sulaa ja tehdä tehtävänsä!
Rasvoittumisen jälkeen kapinoin jälleen ohjetta vastaan. Siinä puhuttiin smetanasta, itse iskin brutaalisti purkillisen mascarpone-(tuore?)juustoa pannuun
Lisäksi kerman korvikkeena mulla toimi aavistuksen pieni ripaus kevytmaitoa.
Mascarponen ja maidon sekoitutttua suolaa...
...sekä pippuria!
Sekä viime hetken hämmennys
Aah! Kastikkeen lisukkeeksi löysin salaattia sekä pihvin suikaleen. Mikä kombo!
Tulos: Hyvää, loistavaa, mieletöntä. Tajuttoman hyvää! En tiedä edes sanaa, joka tätä kuvailisi. Huikea? Kastike ihanan rasvaista, muttei liian, vaan ideaalilla tavalla täyteläistä. Randompihvin kanssa (ei hajua vieläkään mitä söin, vissiin possua) maistui taivaalliselta. Suolaa jouduin lisäämään hiukan, toisaalta kantarellin itsensä maku olisi sekin riittänyt.
Ai että! Tämän jälkeen koin elämäni ensimmäisen frisbeegolfkierroksen ja se oli hauskaa!
Vielä jotain kehuakseni, tulin tänään töistä illansuussa, keitin pastan ja yksinkertaisesti iskin mun kantarellikastikkeen siihen sekaan. Päälle juustoa sekä ripaus suolaa, ja voila! Täydellinen sieniannos nro. 2, ready to go! Kaksi kärpästä yhdellä iskulla! Lisäksi opein, että kantarelli kirjoitetaan vain yhdellä t:llä.
Toisinaan Windows herääkin yllättäen
Tänään toin niin sanotuksi työt kotiin, noin vitsikkäästi ilmaistuna, toisin sanoen ostin itseltäni puoli litraa mustikoita, ne inspiroi mua niin paljon! Tuli eilen ja tännäänkin kamala himo mustikkapiirakkaan, joten päätin pyöräyttää semmoisen. Velipuolen avustuksella!
Ne mustikat, ai että! Herqqua isolla ja pehmeällä Q:lla
Tein muropohjan ja ohjeen kaivoin äitin Kotiruuasta. Siinnä käskettiin aloittamalla kahdensadan gramman voiklöntillä!! Eli nyt ei puhuta terveysruasta ..Toisaalta, pitäähän sitä rasvakerrosta jo alkaa kerätä talven varalle (jouluunkin on jo alle puoli vuotta!)
Sokeria armottoman voikasan päälle
Edellä mainittujen vatkaus! (Mustikoita lukuunottamatta)
Sekaan kolme munaa, ja lisää mörssäystä
Kuivat aineet kippoon; jauhot...
...leivinjauhe...
...ja vaniljasokeri!
Kuivat aineet märkien sekaan, nuin
Sekoitusta ja vatkausta, again
Jauhotettuun vuokaan levitin tuon taikinan, hiukan vaivalloisesti sillä kun delegoin velipuoleni jauhottamaan tuon astian normaalilla vehnäjauholla, se ei vissiin (tai, en tiedä?) ollut ihan idealistista jauhotusjauhoa, joten kun levitin nuolijalla taikinaa, taikina hinkkasi osan jauhotusjauhoista pois itseensä. Ja ei mennyt aivan yhtä sulavasti kuin elokuvissa! ..Olipas jauhoinen selitys
Mustikat melkein tasaiseksi vedetyn taikinan päälle
Mustikoitten päälle vielä tein tuommoisia rantuja, minkä jälkeen heitin koko setin uuniin 50 minuutiksi, 175 asteeseen (salkkareiden ajaksi, heh heh)
Ooh! Nättiä, täydellistä piirakkaa ..mitä
Tuommoinen suikale syötiin mun pikkuveljen kanssa sitten puoliksi kaffen kanssa, kun molemmat oltiin ihan turvonneita jo ennestään (ihte ainakin söin taikinaa hippasen, veljestä en tiedä mikä sitä turvotti)!
Tulos: Ai että oli hyvää! Ainoa moitinnan sana oli se, että kun mun piti laittaa vielä mustikoittenkin päälle ripaus sokeria (ja unohdin, hmm) ja ilman sitä oli ehkä vähän ei-niin-makeaa (onko sille olemassa sanaa suomen kielessä?). Muutekseen ehkä paras leivonnainen mitä oon ikinä tehnyt! Mulla on tapana ryssiä kaikki mihin liittyy taikinaa ja uuni, mutta tämä onnistui ihan yli odotusten! Paistoastekin oli täydellinen!
Viime viikolla yksi päivä mulla oli iltavuoro, ja kokkasin sitten sitä ennen jotta saisin jotakin massuun tankattavaa ennen poikkeuksellisen rankoissa olosuhteissa (valtava väsymys ja puudutus, esim) toteutettavaa työvuoroa. Vitsikkäänä likkana päätin kokeilla myös jotain uutta nuiden kuvien suhteen, otin ne sitten mun fish-eye -objektiivilla, jonka sain synttärilahjaksi äidiltäni silloin kun musta tui täysi-ikäinen.
Yllä olevanlaisen "norjalaisen lohifileen" kävin edeltävänä iltana hankkimassa tuosta lähimarketista
Ensimmäinen jobi olikin laittaa potut kiehumaan, kun niissä mennee aina niin ikuisuus.
Siirryin lohta rillaamaan, löysin tuommosen ritilävehkeen...
...jolla sain lohifliunaleen nuinkin ovelasti aseteltua grilliin! Huom, ei vaaraa että se tipahtaisi grillin kiinteän ritilän välistä palamaan!
Suljin kannen grillistä ja seuraavaksi soossin vuoro, kumosin purkillisen Créme Fraisea (mun ikiomaan) astiaan
Maustoin sitä pippurilla ja sitruunamehulla
Kuin myös suolalla...
...ja tillillä
Ja that's it! Varsin simppeliä ruokaa. Kastikkeen lisäksi levitin perunoille nokareen voita, koska se vaan kuuluu siihen.
Tulos: Herkkua, herkkua! Äiti kehui tuota kastiketta ja mustakin se oli semi success, koska kun yleensä tehdään vastaavanlaista, tehdään se kermaviiliin. Tuo ranskankermahan on rasvaisempi ja täyteläisempi, jolloin kaikella logiikalla siitä tulee myös parempaa (rasvaista, aah) ..Ja niinhän siitä tuli. Yllätyin, miten helposti kalasta sain hyvää, kuvittelin polttavani sen tai räjäyttävän niillä grillikaasuilla, tjms. Vähän kosteaksi se jäi (hmm), mutta maistui kyllä!
Tänään oli mulla toinen perättäinen vapaapäivä, eli viikonloppu keskellä viikkoa! Olen siis nautiskellut nyt vapaistani, ja aion hoitaa homman tänäiltana kunnialla loppuun. Äiti osti mansikoita päivällä ja minä sitten reippaana (vapaapäiväläisenä) tyttönä kipaisin kaupasta ostamasta paketin jätskiä. Ai että, mikä klassisen loistava kombo!
Alle siis muutama siivu vaniljajätskiä, sen osittain viereen, osittain päälle muutama mansikka, ja vielä koristeeksi yksi halottu mansikka kaiken kukkuraksi. Lisäksi ripottelin sekaan pari murskattua minttutäytteistä Dominokeksiä sekä asettelin päälle muutamat mintunlehdet tuolta pihalta!
Maistuu kesältä!
Kesä tulloo vihdoinkin ja kaikilla on kivaa ..eiku ei ihan kaikilla. Olen pahamaineisin valittaja ikinä. En siedä kylmää ja kuumuutta vielä vähemmän. Ahdistun kun aurinko porottaa niin kuvottavan läheltä että se hiostaa. Silloin tekis mieli vaan heittäytyä alastomaksi jalkatuulettimen eteen (kiitos äiti, joka ostit sen mulle viime kesänä!) No jaa, kesässä on yksi hyvä puoli, ja se on ruoka. Ruoka maistuu yksinkertaisesti paremmalta kesällä.
Eilen ajattelin pitkästä aikaa yllättää itseni jollain herkullisella ennen töihin lähtöä. Siipaloin alkuun kanafileitä...
...ja heitin ne sitten paistinpannulle tiristämään salmonellan pois
Tätä mä nimenomaan kesässä niin rakastan!! Tuoretta vihannesta ja marjoja ja hedelmää ja kaikkea raikasta! Paprikaa, sekä kesäsipulia ja porkkanaa, jotka kahmein töistä mukaani tuossa lauantaina
Nätisti viipaloituna ja siipaloituna edellä mainitut
Tässä välissä kahtoin kelloa ja sen jälkeen riisiaskista keittymisaikaa, minkä jälkeen totesin että mulla on tavaton kiire, kuten aina. Iskin siis riisit keittymään äkkiä
Salmonellan karattua kanoistani, levitin vihanneksetkin pannulle ja lämmittelin niitä kaikkia siinnä hetken.
Lämmittelyn jälkeen pähkinää peliin
Sweet chiliä, yksi mun ehdottomista heikkouksista. Laitoin suhteellisen vähän, ettei peitä kaikkia kivoja makuja
Tosi semisti vaan suolaa, samasta syystä kuin sweet chilin kanssa
..Sekä vielä viimeistelysipaus! Inkivääriä hiukkasen vain!
Riisin sekaan kammottavan terveellistä Keiju kasvisrasvalevitettä (koska en löytänyt jääkaapista oikeaa, rasvaista voita tuohon hätään, suatana)
Haloin vielä pari minitomaattia (Ai että ne on nannaa!) tuohon "salaatiksi" mukaan.
Tulos: Sanatonta ihailua! Tuurilla titanikkikin seilasi, mutta tämä ruoka oli jo aika lottovoitto mun tekemäksi. Eilen päivällä kun söin tuota, olin vain tosiaan hiljaa ja mätin ruokaa suuhuni. Osittain, koska oli kiire, osittain koska oli parasta herkkua pitkään aikaan. Raikas ja jotenkin toimiva kokonaisuus! Pähkinät kruunasi kaiken, ja riisiä parempaa lisuketta ei olisi tuohon voinut heittää. Jopa minitomaatit tuossa kyljessä vain korosti koko annosta. Ei herranjestas. Elämä on ihanaa!
Ps, kahdeksan vuorokautta sitten sain tietää pääseväni Vaasan ammattikorkeakouluun opiskelemaan. Se oli hieno hetki, ja pian kyseisen tiedon jälkeen maksoin saamani asuntotarjouksen takuuvuokran. Veikkaampa että syömisteni taso laskee viimeistään kun muutan, mutta olen silti eniten innoissani ja tehnyt jo hankintojakin, muun muassa ostin telkkarin sekä maailman ihanimman tiskiharjan:
Se on pinkki ja siinä on vaihtopää!! Pitäähän jokaisella itseään arvostavalla naisella olla tiskiharja, ja miksei sitten kerralla ostaisi nättiä ja kaksipäistä!
