Elämä on kuin Windows

..Heti kun kaiken uskoo toimivan, se kaatuu taas. Nimimerkillä äkäinen tietokoneenkäyttäjä Jyväskylästä. On se vaan kumma miten vaikeaksi tämä nykymaailma on tehty. Intternetti ja kaikkea. Ylisupertietokoneet, jotka suorittaa sataa ohjelmaa yhtäaikaa, ja kun koitat vähän nössykämpänä niihin koskea, se kaatuu! (Surprise, surprise!) Ja kun puhutaan siitä todellisesta elämästä (real life, mitä näitä on, onko), niin uskallappas koittaa tunkea lusikkaasi yhtään mihinkään soppaan sitä kaatamatta.


Pärkule! Ruoka-aika höllii

Sienet höllii! Ostin ihteltäni rasian kantarelleja viikolla. Ne näytti niin herqulta kun ihailin niitä työpäivän verran! Tosiasiassa, en ole koskaan tehnyt mitään fiksua kantarellista. Onneksi Google ei jättänyt minua yksin!

Löysin suht helponoloisen kastikereseptin. Pilkoin alkuun nuita sieniä, kuten käskettiin. Aluksi tein sen sivistyneesti, melkein yksi kerrallaan, sitten turhauduin ja kumosin rasian leikkuulaudalle ja hakkasin umpimähkään. Simppeliä, nopeaa.

Pilkotut kantarellit pannulle. Sipasin paistinpannuun vähän öljyä ennen kantarelleja, vaikka niin ei käsketty tehdä. Siinnä käskettiin tiristää sieniä, kunnes niistä irtoava vesi on haaleaa, tai ei ole haaleaa, en muista. Joka tapauksessa en jaksanut alkaa tutkia vettä joten ignoorasin sen vaiheen.

Siirryin pilkkomaan sipulia, ja kun en sipulia löytänyt, tyydyin valkosipuliin

Valkosipuli sienten seuraksi, tässä vaiheessa huomasin tosiaan jotain vettä sijaitsevan pannulla. Teknisesti ottaen (valko)sipuli käsketiin laittaa vasta veden muuttumisen jälkeen, mutta en antanut sen haitata

Epämääräinen (iso) könttä voita pannulle, kun tarkkaa määrää ei kerrottu! Nyt on varmasti olleet naiset asialla.

Aah, annetaan rasvan sulaa ja tehdä tehtävänsä!

Rasvoittumisen jälkeen kapinoin jälleen ohjetta vastaan. Siinä puhuttiin smetanasta, itse iskin brutaalisti purkillisen mascarpone-(tuore?)juustoa pannuun

Lisäksi kerman korvikkeena mulla toimi aavistuksen pieni ripaus kevytmaitoa.

Mascarponen ja maidon sekoitutttua suolaa...

...sekä pippuria!

Sekä viime hetken hämmennys

Aah! Kastikkeen lisukkeeksi löysin salaattia sekä pihvin suikaleen. Mikä kombo!


Tulos: Hyvää, loistavaa, mieletöntä. Tajuttoman hyvää! En tiedä edes sanaa, joka tätä kuvailisi. Huikea? Kastike ihanan rasvaista, muttei liian, vaan ideaalilla tavalla täyteläistä. Randompihvin kanssa (ei hajua vieläkään mitä söin, vissiin possua) maistui taivaalliselta. Suolaa jouduin lisäämään hiukan, toisaalta kantarellin itsensä maku olisi sekin riittänyt.

Ai että! Tämän jälkeen koin elämäni ensimmäisen frisbeegolfkierroksen ja se oli hauskaa!

Vielä jotain kehuakseni, tulin tänään töistä illansuussa, keitin pastan ja yksinkertaisesti iskin mun kantarellikastikkeen siihen sekaan. Päälle juustoa sekä ripaus suolaa, ja voila! Täydellinen sieniannos nro. 2, ready to go! Kaksi kärpästä yhdellä iskulla! Lisäksi opein, että kantarelli kirjoitetaan vain yhdellä t:llä.


Toisinaan Windows herääkin yllättäen