Mitä isot edellä sitä pienet perässä

Tänään oli uuvuttavin päivä aikoihin. Huonosti nukutun yön jälkeen kasiksi kouluun ja neljältä ulos labrasta uupuneena ja nälkäisenä. Olin aatellut syödä vain salaattia tänään, mutta mieli teki jotakin lämpöistä joten tekstasin mammalta kalakeittoreseptin! Mikään ei nimittäin oo parempaa kun maito, mamman kalakeitto ja tuoreet sämpylät voilla. En tosin ihan samoilla aineksilla tehnyt; siitä tuli ehkä ennemminkin moderni versio mamman keitosta! Anyhow, kalaa keitossa.

Alkuun sipulit ottamaan vähän väriä ennen veden lisäystä. Sipuli olisi kuullemma "kuulunut" silputa ihan pieneksi, mutta halusin laittaa vähän syötävämmiksi paloiksi. Ja toki olin laiska. Ja nälkäinen kuin suomalainen snagarilla.

Seuraavaksi vettä ja porkkanat, koska ne tarvii pisimmän kiehutuksen

Radikaalein muutos numero bataatti. Vähemmän hiilareita (:D) kun perunoissa, ja muutenkin herkullista. Tosin ostin sitä vähän överisti, tästä tuli ehkä enemmän bataatti- kuin lohisoppaa..

Purjon löysin jääkaapista! Meinasin heittää roskiin kun hapuilin sitä vihreetä päätä alkuun, se oli meinaa aika ..mätä? Mutta toi yläpää hyvin timmi ja syötävä. Ja keittäessähän bakteeritkin häiviää

Paras osuus! Halvinta kalaa mitä Minimanista löytyi, lohta. Kirpaisi vähän viiden euron hinta tuosta siipaleesta mutta toisaalta sain kattilallisen keittoa, joten ehkä se kompensoi ainakin yhden annoksen hintaa ajatellen.

Ja chiliä! Lähes viime silauksena. Käytin ehkä jonkun viidenneksen tuosta, silppusin ylipieneksi muruksi ja heitin sekaan. Hieman tuli tulista (hehe tulituli) mutta se tekee hyvää. Taustalla em siisti lohifilee runneltuna. :D En ihan päässyt sisälle miten se nahka pitäisi riisua, mutta ainakin sain kaiken lihan pois. Väkivallalla.

Lohi oli ehkä puoli minuuttia kiehuvassa vedessä, sitten otin pois kun näytti jo hyvältä. Liian kypsänä se ei oo enää bra! Liraus sitten maitoa, ja mausteet. Laitoin pippuria, suolaa, ruohosipulia ja vähän tilliä. Pippuria lurahti vähän liikaa ottaen huomioon myös se chili..

Ommm!

Tulos: Hyvää! Aika makeeta. Veikkaan että se tuli siitä överistä määrästä bataattia. :D Tulisuus oli ihanaa, tuli lämmin ja rento olo tän hösöpäivän jälkeen. Nälätön maha on onnellinen maha! Niinkun jo aluksi sanoin, tästä tuli vähän tämmönen modernisoitu kalasoppa, mutta olin ylityytyväinen. Lisäksi mulla on nyt kattilallinen ruokaa!!! 

Päivän tärkein ateria

Tämmöinen pikainen hei olen elossa -päivitys mun aamupalasta tuossa yhdeltä päivältä! Aamut on ihan parasta aikaa päivästä, varsinkin ne aamut joina ei ole heti herättyä kiire kouluun/töihin/johonkin. Kun saa hengata, juoda teetä rauhassa, lukea lehden (okei aika adult tämä, ihana äitini tilasi mulle Hesarin vuodeksi synttärilahjaksi, eli ei puhtaalla opiskelijabudjetilla semmoisia) ja herätä rauhassa tulevaan päivään. Varsinkin kun tuloo kevät, aikaisinkin on jo valosaa, ei tee enää lainkaan tiukkaa mennä kahdeksaksi kouluun. Elämä hymyilee!

Ja asiaan; "kuuluisa" aamupala siis. Lotuksen kukka (?) teetä (naistenpäivälahja teesiivilän kera;)) sekä lohileipä. Jotakin vaaleaa "limppua", salaattia, tilliä, graavattua lohta ja sitruunamehua ihan hipaisu. Nää leipätarpeet oli siis - ihme kyllä - jämiä joita bongasin jääkaapista. Kyllä, lohta opintotuella. Välillä saa itteään hemmotella, tein muutamana päivänä ylimaukkaat JA -terveelliset lohisalaatit.

Lähikuva leivästä, olkaa hyvä. :D Maistui. Ylihyvin.

Tuosta teestä vielä vähän enemmän. Huono kuva, mutta siellä on siis pienempiä mustia hippuja ja ihan noita valkoisia kukkia(?). Oon ihan hurahtanut teen juontiin. Musta on tullut ihan teesnobi kun en oikein piittaa enää perus liptonpusseista, vaan iroteetä tai jotankin spessumpaa pitäisi olla nautiskeluun. Kaffetta en enää oikein juo muutakun ollessani ihan liian väsynyt elämään. Olin sen takia ihan enemmän kun ilahtunut kun tulin lauantaina kotiin, ja siellä odotti tuommoinen ylellinen tee ylisiistissä lasipurkissa (:D) ja se siivilä. 

Jäätynyt jogurtti

Miten jogurtti kuuluu kirjoittaa? Onko se jogurtti vai jugurtti vai jukurtti? Netti ei paljasta, vaikka Wikipediassa lukee kyllä aiheesta otsikon "jogurtti" alla. Ehkä meen sillä. Saakelin typerä sana sekin. Englanniksikin jogurtilla on monta nimeä; yogurt, yoghurt ja yoghourt. Saksaksikin Joghurt tai Jogurt. Ruotsalaiset on käyttää ilmeisesti vain yoghurt, mutta ovat tehneet kirjan sekä siitä leffan Yoghurt sekoittamaan pakkaa. Kyllä on riitaisa sana.

Tein kokeilun! Oon jo hetken miettinyt miltä kaikissa ulkolaisissa sarjoissa ja leffoissa syöty "frozen yogurt" maistuu. Sain viikonlopuksi vieraita, joilla oli safkalastillinen tuliaisia muunmuassa isovanhemmilta, ja siinnä esimerkiksi kauhia määrä pakastemarjoja. Kelasin kokeilla marja-frozenyogurttia.

Marjojen lisäksi iskin sekaan turkkilaista jogurttia, vähän hunajaa, sekä maitoa.

Ihania vattuja.

Blenderissä kaikki edellämainitut sekaisin.. 

..Ja lasti pakasteeseen rasiassa!

Tadaa! Helppoa ja hauskaa. Se näyttää epämääräisemmältä kun mitä on, kiitos valaistuksen. 

Tulos: Pakko sanoa nyt alkuun sen verran, että innostuin vähän noiden marjojen kanssa. Vähempikin olisi ehkä riittänyt. :D Tästä tuli tällä kertaa enemmänkin semmosta jäädyke-tyyppistä, varsinkin kun marjoista tuli niin paljon ns vetisyyttä, mistä hiukan sulaessa tuli melkein mehua. Mutta maistuvaa! Vitamiinipommi. Plus suhteellisen terveellistä ja sallittua herkkua.. 

Teen vielä noista marjoista uuden satsin hieman eri konseptilla, nyt kun tiedän vähän paremmin mitä oon tekemässä ja miten kannattaa. Mutta ei tosiaan hukkaan mennyt tämäkään! Omnom.

Sieni torvella

Tässä oli vielä äskön kasa kamalalaatuisia kuvia. Tulin toisiin aatoksiin ja päätin että mieluummin selostan tän sienitorttundeeruksen vaiheet. Tosiaan, kuivattuja sieniä sain mun synttäreiden aikoihin kaverilta. Niin harvoin tulee sieniä syötyä, että oli pakko tehdä jotakin hauskempaa kun vain joku kastikkeenpahanen.

Tehtiin siis piirakka! Pohja oli simppeli, jauhoja, voita, suolaa, vähän kostuketta ja done. Täytteeseen tuli sienten lisäksi pekonia, tomsuja, sipulia ja valkosipulia. Sienet toki piti eka turvottaa eli antoi olla ajan x lillumassa vedessä jotta keräsivät vähän muotoa yms. 

Pannulla siis em täytteet -> vuokaan taputellun taikinan päälle. Sen päälle vielä tuli kermaviiliin tehty täyteaine(?), johon tuli kananmuna (sitomaan huom huom), suolaa, pippuria ja ruohosipulia. Kermaviiliaine pannutäytteiden päälle ja kruunaus raastamalla juustoa kaikkien edellisen peitoksi.

Näin!

..Ja uunituoretta!

Tulos: Maistuvaa! Erilaista kun mitä yleensä tuloo syötyä noin opiskelijabudjetilla jne. Tosin tämäkään ei kovin kalliiksi palalta tullut. Haju oli musta jotenkin outo, mutta maku ihan perushyvä sienipiirakka, en tiedä miksi. :D Mutta joo, oli hauskaa syödä tämmöstä safkaa jota yleensä saa sukujuhlissa tjms. Jee.

Ps, minäpä ostin tietokonehiiren! Yay.

Syökää kanaa?

Ja ohoi, taas on kuukausi mennyt vähän radiohiljaisuudessa tän suhteen. Suoraan sanottuna luulin että aikaa olis viime päivityksestä mennyt enemmänkin, koska joulukuu, loma sekä lomalta paluu ollut jossakin määrin hässäkkää. Tai joulunalus oli. Sen jälkeen outo putoaminen ikuisuudelta tuntuvaan lomaan. Ja päivistä sekoamista. Tippumista viikonpäivistä ja kellonajoista. Ja nyt back to school meiningillä unirytmiin tottumista sekä ihan normaaliin arkeen palaamista. Rankkaa?

Asiaan. Yllättävää kyllä, roska- yms noutoruokaa tavallisesti paheksuva äitini oli saanut idean kokeilla kotitekoisten nugettien tekoa. Ja itse kun ehdin karata sieltä äidinhelmoista ennen päähänpiston kokeilua, päätin yrittää itse.

Reseptiin (<- linkki) kuului, että (vieläkin hieman itselle kyseenalaisesta syystä) kanafileitä tuli "marinoida" vuorokausi - pari PIIMÄSSÄ. Jep. Piimä. Suljetussa rasiassa olivat siis ottaneet makua piimästä eilisillasta asti.

 Leivitykseen eräänlaisia suolakeksejä.

 Keksit pussiin..

..Ja tohjoksi! Vinkkinä tuplapussitus yms takuuvarmempi ratkaisu kuin ohut vihannespussi, nimim tiskipöytä keksinmuruissa.

Juuri ennen leivittämistä nopsa valutus tuleville nugettipaloille ylimääräisestä piimästä..

..Jonka jälkeen pyörittelyä keksimurskassa..

..Ja nätisti pellille!

Uuniin lämpiämään tulevat nugetit.

Sivussa puuhasin myös currymajoa, ehkä maailman idioottivarmimmalla tavalla. Kuppiin siis majoneesia.

Valmismajon sekaan curryjauhetta..

..Ja kaveriksi vähän sokeria ja pippuria. Done. Sori kuvan värit (valkotasapaino), mun herkullinen lähes_diy majoneesini näyttää vähän samalta kun hernarit koulun ruokalassa tänään. Todellisuus oli kauniin currykeltainen.

Annos koossa! Kaveriksi nugeteille ja majoneesille siis ranuja, koska se oli helppoa ja nopiaa.

Tulos: Voin sanoa, että onnistuttiin! Nää meinaan maistui ihan nugeteilta. Ei ehkä niin rasvaisilta ja teollisilta kuin McNuggetit, mutta nugetti kun nugetti. Hyviä, muttei mitään ihan överiherkkua, jota viitsisi päivittäin syödä. Tähän vielä maininta, että keksimuruja ei ihan jokanugettiin riittänyt, joten osa korvattiin korppujauholla, mikä ei taas ollut ehkä mikään paras idea. Tai ehkä niihin korppujauho versioihin olis nimenomaan tarvittu enemmän sitä mäkkärin rasvaisuutta.

Alas meni anyhow ja täytti nälkäiset massut. :-) Currymajo oli tässä se kantava voima ja sopii kyllä aina niin nenäpäähän kanasafkojen kanssa.