Kala kuivalla maalla

Syksyn mittaan tullut muutamaankin otteeseen kahtottua tuota Suomen Junior Master Cheffiä, ja eilisissä tsiigasin viimosen jakson intternetistä. Sillä vaan tuli mieleen, kun siinä tosiaan ollut maailman suloisimpia lapsia, niin nuoria ja silti osaavat laittaa safkaa josta ei me isot ja tylsät olla kuultukaan. Mutta eniten hellyin kun tuossa finaalijaksossakin oli enää kaksi jäljellä, tyttö ja poika, ja siinä missä ne aikuiset omassa vastaavassa formaatissaan heittelevät toisiaan paistinpannuilla ja lautasilla, ne kaksi lapsifinalistia jeesasivat toisiaan ja jakoivat uuninsa! 

Tosiaan, kävin tuossa viikonloppuna viihdyttämässä (hm) tuttuja tuolla Jyväskylässä. Hienointa oli käydä pitkästä aikaa isovanhemmilla, lykkäsivät mulle mukaan tuoretta (lauantaiaamuna isoisä oli kalassa käyny) siikaa, uusia perunoita ja porkkanoita mökiltä, sipulia ja (itsetehtyä) omenahilloakin! Eilen sitten väsäsin oikein kunnon kotiruokaa, ai että

Porkkanoitten kuorintaa. En oikeastaan edes tiennyt omistavani kuorimaveistä

Perunoitten pesua, hinkkasin suurimmat mudat käsin

Porkkanat ja perunat kattilaan kiehumaan veden kera

Sipuli silpuksi. Äitillä on semmonen ihan mielettömän käytännöllinen sipulinpilkkoja niin ei kirvelly silimää, nytkin teki tosi tiukkaa pilkkoa ja samaan aikaan pitää silmiä auki ja kahtoa ettei leikkaa sormea samalla

Minimanin halvinta (0,99€!!!) margariinia pannulle tiristämään

Sipulit sulaneeseen voihin

Ja se kala! Ai että, vei kielen jo tässä vaiheessa

Valtavin uhrauksin pilkotut sipulit reunoille ja kalat keskelle tirisemään. Lisäilin myös vähän tuota voita kalan reunoille sen paistuessa

Suolaa...

...pippuria..

...Ja pari käännöstä ja voinokaretta!

Peruna-porkkana-kattila ei yhtä hyvältä näyttänyt. Tässä kävi joku mielenkiintoinen kemiallinen reaktio, ja perunat paloi osittain vähän pohjaan. Kuva ei ihan tällä kertaa kerro tuhatta sanaa, sillä tuolla pohjalla oli vielä palaneita yllätyksiä

Kaavein parhaat perunat päältä ja iskin sekaan vielä vähän tuota huikeen edullista voita. Mutta ai mikä nautinto!

Tulos: Nannaa, nannaa, niinkuin jo sanottu. Pari miinusta kuitenkin, esimerkiksi perunoitten multa (rahisi hampaissa jonnin verran kun rupesin nälkääni parantamaan) sekä pari hassua ruotoa kalassa (olin unohtanut kahtoa etukäteen josko niitä olisi nypittäväksi, joten nypein ne sitten suustani). Muuten ihan taivaallista. Ja mikä parasta, toinen file jäi syömättä, eli en näe nälkää tänäänkään!

Herkkuja

Voi kamala, kuinka oon näyttänyt todellisen, saamattoman luonteeni. Long time, no see, ja niin edelleen. Liian huikeeta ollut rakentaa omaa kotia ja rillutella kuin opiskelija. Luin muuten loistavan mietelauseen tuossa viikonloppuna (tuli selattua ystävän läksijäiskorttia varten): "Tullaksesi vanhaksi ja viisaaksi sinun on ensin oltava nuori ja huoleton". Mitäpä tuohon sitten lisäämään.

Loistava alkuspiikki (done), asiaan. Tein tuossa elokuussa, vai olikohan jo syyskuun alkua, mudcakea ja yllytin luokkalaisen mun apuriksi. Teki mieli jotain hyvää joten etein intternetistä jonkun suht iisin (ja vähä ainesosaisen) tortun ohjeen.

 Ensteksi sokerin ja muutaman kananmunan vatkaus. Nimimerkillä en omista sähkövatkainta, mutta taivuteltavissa olevan luokkakaverin. Itseasiassa tuossa torstai-iltana kun tein sadepäivän kunniaksi uuden satsin (pienin parannuksin, niistä lisää), hoidin vatkaamisen ihan ihte ja kyllä, se on mahdollista! Eipähän tullut hotkittua valmista kalorisotkua, kun käsi kramppasi

Nästa sen, margariinia kattilaan sulamaan

Suklaata sulamaan margariinin sekaan. Rasvaa, sokeria ja lisää rasvaa! Tää ei voi epäonnistua. Ihmetelläänhän sitä

Jauho-leivinjauheseos. Kamalan ammattimaisesti kuivat aineet eroteltuna kippaan! Torstaina en jaksanut sotkea enempiä

Suklaa-rasva-sotku vatkattujen sokereitten ja munien joukkoon. Kyllä, käsivoimin vatkattu! Huikeeta mihin kaikkeen ihminen pystyy kun oikein yrittää

Jauhot samaan soppaan sekaan

Pientä hämmennystä vielä ja koko taikina irtopohjavuokaan, jossa leivinpaperi tuolla lailla pohjan päällä ettei juurru kiinni. Koko setti uuniin!

Ja voi sun! Nannaa. Tommosta pursotin kermistä ostettiin kanssa, kruunaa kyllä kokonaisuuden!

Pakko oli vielä tuosta sisuksista ottaa kuva, en meinaan aidosti muista kertaa, jollon olisin onnistunut näin täydellisesti jossain kaakussa. Yleensä jää sulaksi sisältä/paahtuu liikaa/jotain muuta traagista tapahtuu.

Tulos: Tosiaan, mieletön onnistuminen, jee. Varsinkin just uunista tulleena, lämpösenä ja sen kermiksen kanssa oli aikamoinen makunautinto! Ainoa mikä jäi harmittaa, oli kun laitoin maitosuklaata semmosen ns. aidon/tumman suklaan sijasta, joten ei ollut niin syvä suklaan maku tuossa. Torstaina sitten tein ihan 60 % suklaasta, ja tuli kyllä täyteläisempää!

Ihan kevennyksenä kerron vielä maailman kamalimmasta omenapiirakasta jonka keksein väsätä koulun alussa kun huomasin että äitin jättämät omenat oli vanhaks menossa. Kauppaan en jaksanut vaivautua (ohan tuohon Minimaniin varmaan ainakin kaksisataa metriä matkaa), joten pohja koostui jauhoista, maidosta, vedestä, kaurahiutaleista ja sokerista. Eli mitä nyt kaapista löytyi

Kuvahan kertoo vielä enemmän kuin muutama kuvaava adjektiivi. Pahvinmakuista torttua ja aseella piti uhata tuo pohja irti vuoasta. Huh!

Ps, kuvien laadusta vielä, tiedän että ovat vähän valotukselta niin sanotusti heikkoa esitystä, mulla kun ei tuu luonnonvaloa keittiöön ollenkaan niin on vähän keinottelua.

Haastetehtävä

Taannoin kun asuin vielä äitin luona (joo joo, päivitän viiveellä), mun vastuulle jäi kesälomalaisena ruuan laittaminen, ties mistä satunnaisista tähteistä. Äitin mies sitten lohkaisikin, että tässä on challenge, monta ruokaa, joista täytyy tehdä ateria! Sain toki lisukkeita ottaa jääkaapista ja täydennystä, mutta ei mittään merkittävää.

 

 

Käytössä oli siis perunoita, kylmäsavulohta, possua, nautaa, salaattia, uunikasviksia (ties miltä päivältä) sekä kinkkusuikaleita (jäi pizzasta ylihte!)

Aloitin pilkkomalla nuita pihvejä mukakuutioiksi

Palasiksi kipparijuustosiivuja

Pannu kuumaksi, jonne pihvipalaset sekä kinkkusuikaleet

Siipaloitu kesäsipuli

..Sekin pannulle sekaan! Jännittävä soppa syntymässä

Pihvikuutioitten, kinkkusuikaleitten ja sipulin sekaan kermaa iso loraus

Suurustetta kastikkeeseen. Rehellisesti sanottuna, en osaa oikein suurustaa, tuohonkin iskin n verran tuota Maizenajauhetta kerman sekaan, ja vispasin

Mausteeksi suolaa...

...ja pippuria! Perus, joo

Oregaanoa vielä

Kipparipalaset sisään ja kastike hyllylle maustumaan!

Seuraavaksi salaatinjatketta tuoreista kurkusta ja tomsusta

...Kuin myös kaalia

Kevyttä salaatinkastiketta sitruunamehusta pohjana

Mehun sekaan sitruunankuorta

Sekä pippuria

Vanhan salaatin päälle tuoreet jatkeet, kylmäsavulohi sekä "kastike". Hämmennys ja alkuruoka on ready!

Enää iskin kasvikset uuniin ja perunat mikroon, ja that's it

Alkuruokana siis sitruuna-savulohisalaatti...

...Ja pääruoaksi perunat, possu-kinkku-nauta-sipuli-kastike sekä paistetut kasvikset

Tulos: Salaatti oli ihan perusherkkua, kala ja sitruuna on aika varma yhdistelmä. Joku juusto kuutioina tai pähkinät olisi ollut kivampi lisä. Ei sillä, hyvää oli, ja etenkin raikasta. Pääruuasta sen verran, että kastikkeesta tuli loistava, olin tavattoman ylpeä ihtestäni kun läpällä sekoittelin sitä sun tätä ja tuli noinkin nannaa! Perunan kanssa melko perusruokaa kanssa, mutta kastike yllätti kyllä positiivisesti!

..Kasviksista vielä, nehän olivat varsinaisesti äitin käsialaa, ja koska hyvännäköisiä, en viihtinyt niille mittään kummempaa lämmittämisen lisäksi tehdä. Joten. En maistanut niitä etukäteen lainkaan. En osaa sanoa montako vuorokautta olivat jääkaapissa asustaneet mutta niin sanotusti parasta ennen -päiväys oli pitkälle mennyt.

Velttoa kinuskia

Vietän täällä rauhallisen torstain aamufiilisteljä, vilkuilen ulos sateeseen ja nautin ettei ole kiire mihinkään, varsinkaan töihin! Tuossa eilisissä veli löysi pakkasesta toista litraa vaniljajätskiä ja kun mitään lisuketta ei ollut, keksittiin tehdä kinuskia, meillä kun on tällä hetkellä jääkaappi ollut täynnä kermaa (enää ei niinkään, tosin)

Sitä kermaa kattilaan

Siirappia sekaan!

Sokeria ..oon vähän sitä mieltä että tämmösissä missä on jotain rasvaista (kerma?) ja makeaa (sokeri sekä siirappi?) ei voi epäonnistua, kombo on aina väistämättä edes syötävän herkullinen

Yksi vaniljatanko makustumaan, ja armotonta hämmennystä! Ohjeessa puhuttiin 40 minuutista, mutta me kärsimättömät annettiin porista se about 10 minuuttia, mikä veljellä kesti ruuan syömisessä

Seuraksi jätskiä ja keksinmuruja! ..Ja tosiaan seuraksi, sillä kinuskia tuli paljon, ja kun olin valmiiksi laittanut jätskipalat lautasille (kolme jokaiselle), piti kaikki kinuski jakaa tasan neljälle astialle, joten jätski sekä keksimurut kirjaimellisesti uivat tuossa.

Tulos: Kuten ylempänäkin totesin, tässä ei olisi voinut epäonnistua! Kaikki makeahan uppoaa mahaan kuin Titanic mereen. Tosin vissiin kauemminkin tuota olisi ollut hyvä sekoitella ja antaa sen tekeytyä, sillä oli melkosta litkua, vetelää kun mikä. Herkkua silti, nam!

Täytyy takoa kun rauta on kuumaa

Tuossa yksi päivä iski aivan hillitön makeannälkä ja halu tehdä yksinkertaisesti jotain hyvää! Päätin, että on aika kaivaa vanha vohvelipannu tulille. Oon tosiaan jo puoli viikkoa nauttinut omasta kesälomastani, ja vihdoin säätkin sen tietävät! Herkkua tämä on etenkin siksi, että monella muulla alkaa viimeistään tällä viikolla työt/koulu/mitä vaan (lue: vahingonilo paras ilo). Hmm, nyt mentiin jo offtopiciksi, ne vohvelit ->

Netistä tosiaan bongasin ohjeen, googletin ja ensimmäisen linkin nappasin. Kyseessä oli joku Pirkka-kokki-sivusto, mistä mainittakoon täysin raivostuttava mainonta, esimerkiksi yllä näkyvistä munista (rakenne vatkattu kevyesti rikki!), niiden käskettiin olla "Pirkka vapaan kanan luomu turvahäkki" -munia, tjms. Nauran tosiaan ajatukselle, että joku hölmömpi osapuoli tosiaan hankkisi juuri kyseisiä munia.

Väärän merkkistä maitoakin mulla vissiin oli...

Jauhoja kippoon ja sekaan leivinjauhetta. Huomatkaa yleisesti taustalla pyörivä arvopöytäliina (äitin sisustushankintoja)

Kuivat aineet märkien sekaan, ja vispaus!

Juoksevaa margariinia, tää liippasi jo läheltä (Rainbow!), ainakin hintatasoon katsoen. Pakko mainita, että kyseisen tuotteen "viimeinen käyttöpäivä" -merkintä sijoittui viime helmikuulle.. Hyväähän se oli, turhaan kainostelevat

Ja itse vohvelirauta kuumenemaan!

Rasvaa (heh heh, sitä helmikuista) tirisemään, ettei taikina jää kiinni

..Ja tuosta!

Nam nam, valmista tuli! Mansikkahillo, tuoreet vatut sekä kermavaahto kruunasi kokonaisuuden!

Tulos: Herkkua, herkkkuaa! Rakastan vohveleita, harvoin vaan vaivaudun niitä väsäämään! Tuossa joku kerta kun olin torilla töissä kesällä, ostin semmoisesta torikahvilasta voffelin kermavaahdolla ja hillolla, mutta kyllä tämä itsetehty voitti senkin. Sääli oli vain, että tuona päivänä olin hiukan liian ähkyssä nauttiakseni tästä täysin rinnoin, hmh