Pieni hetki

Eilen tuli taas vettä kun ei ikinä ennen, olkaa hyvä säätiedotuksesta. Siinä mielessä relevantti ilmoitus, että suututti kovasti kastua lähes kirjaimellisesti läpimäräksi. En usko sen fyysisesti olevan mahdollista, mutta lähellä käytiin. Pariinkin kertaan. Olin onnentyttö, kun illalla sain kääriytyä kuiviin ja lämpöisiin vaatteisiin ja unohtaa kaiken, istua soffalle ja ruokalautanen kannettiin eteeni. Tosiaan, tällä kertaa en itse joutunut takapuoltani hiostamaan, mutta niin maistuva kokemus oli etten voi jättää mainitsematta!

Listalla siis kiinalaista Kung Po -kanaa (you name it!) suomalaisittain. Eroa en kyllä olisi maallikkona huomannut minkään kiinalaisen raflan annoksiin. Käytiin jopa hieman laitakaupungilla jossakin aasialaisessa liikkeessä ostamassa _aitoja_ litkuja ko safkaan. 

Niin herkulllista. Ja niin hyvä hetki, kliseistä mutta totta, kuin aika olisi pysähtynyt. Vaikka miten ahdistaa ja suututtaa ja ärsyttää raha ja maailmanmeno, ei ole vähättelyä sanoa, että massu täynnä kaikki tuntuu kevyemmältä. Kunnes tuloo taas nälkä.

Ei mitään AIV-rehuja

Vietin viikonloppuni rentouttavimmissa fiilareissa ikinä. Tai ikinä, mutta rehellisesti, koko kesänä. Olin mökillä kaikessa hiljaisuudessa, saunomassa, kalassa ja mustikassa. Mustikkaa ei oikein löytyny eikä kalaakaan, mutta kasvimaan kävin tyhjentämässä lähtiessäni. Tuoreita peruja, porkkanaa, herneitä, sipulia ja sallaatin lehtiä. Aijai. Olinkin eilen illalla pienen puistojillailun jälkeen ihan onnessani kun oli himassa kerrankin jotakin terveellistä ja raikasta! 

Einahistuneita salaatin lehtiä

Yhden sipulin varren pilkoin vähän salaatin lehtien seuraksi, vihreää kun vihreää

Munaa löysin jääkaapista, kiehumaan ne!

Herneet on herkkua mutta niiden perkaaminen ja syöminen yksittäin kamala vaiva. Sekaan vihreisiin anyhow!

Porkkanaa.

Ainoa mitä oikeasti kävin ostamassa kotimatkalla oli raejuusto. Otin halvinta, ja jälleen kerran se osottautui huonoksi vaihtoehdoksi, ei ole raetta nähnytkään vaan tuommoista lähes rahkamaista. Lol, miten köyhiä viedään kuin pässiä narussa.

Lähes kuivan sitruunankin (?) löysin jääkaapista! En rehellisesti sanottuna tiedä milloin/miksi se on sinne joutunut. Mehua vielä irtosi. Huom! Kypsät munat! En tiedä minkä ikäinen muna on parasta, puhutaan 8 minuuttisesta ja 13 minuuttisesta mutten ole jaksanut testata eroja. Käytännössä näiden annoin olla sen aikaa kun puuhasin muuten lautaseni täyteen kaikkee nannaa. Ja kävin vessassa.

Tulos: Sitä mitä aluksi lupasinkin, raikasta ja terveellistä! Muistin taas pitkästä aikaa miten hyvällä tavalla salaatti täyttää, ei tuo ähkyä vaan mukavan ruokitun olon. Sitruunamehu kruunasi mukavasti maut yhteen! Raejuusto ja kananmuna oli semisti ruokaisampaa, joten ylihyvä iltaruoka oli, eikä painanut massussa kun piti käydä tutimaan. Liian hyvät unet sainkin, kun nukuin oikeasti kunnolla pommiin töistä aamulla, ja piti kauniina päivänä (idag) ahkeroida myöhään jotta saan kahdeksan tuntia täyteen. Harmitti.

Ja tosiaan, vaikka munat loppui, tänään em ylirankan päivän jälkeen puuhasin niiden tilalle kalaa (avasin tonnikalapurkin) sekä loput sitruunat ja raejuustot:

Lopullinen lopputulos siis kahdenpäivän oikein proteiini- ja terveyspitoinen sallaatti. Omnom. :-)