Pieni hetki

Eilen tuli taas vettä kun ei ikinä ennen, olkaa hyvä säätiedotuksesta. Siinä mielessä relevantti ilmoitus, että suututti kovasti kastua lähes kirjaimellisesti läpimäräksi. En usko sen fyysisesti olevan mahdollista, mutta lähellä käytiin. Pariinkin kertaan. Olin onnentyttö, kun illalla sain kääriytyä kuiviin ja lämpöisiin vaatteisiin ja unohtaa kaiken, istua soffalle ja ruokalautanen kannettiin eteeni. Tosiaan, tällä kertaa en itse joutunut takapuoltani hiostamaan, mutta niin maistuva kokemus oli etten voi jättää mainitsematta!

Listalla siis kiinalaista Kung Po -kanaa (you name it!) suomalaisittain. Eroa en kyllä olisi maallikkona huomannut minkään kiinalaisen raflan annoksiin. Käytiin jopa hieman laitakaupungilla jossakin aasialaisessa liikkeessä ostamassa _aitoja_ litkuja ko safkaan. 

Niin herkulllista. Ja niin hyvä hetki, kliseistä mutta totta, kuin aika olisi pysähtynyt. Vaikka miten ahdistaa ja suututtaa ja ärsyttää raha ja maailmanmeno, ei ole vähättelyä sanoa, että massu täynnä kaikki tuntuu kevyemmältä. Kunnes tuloo taas nälkä.