Hektistä syksyä jälleen ja mitään en oo tänne saanut tuherreltua. Työt loppui, loma meni ja koulut alkoi, opiskelija-arki palasi. Kuitenkin vuodessa oon jo sen verran kasvanut omillani että mun ruokapolitiikka on muuttunut 110 prosenttia parempaan suuntaan; en enää kutsu lautasellista makaroonia ja ketsuppia päivälliseksi.
Töiden loppumisesta pääsee kivalla aasinsillalla muffineihin, joita puuhastelin kesän viimeistä työpäivääni edeltävänä iltana, vikan päivän viemisiksi työkavereille.
Klassinen aloitus, eli sokkerii ja voita kippoon. Paljon.
Edellisten vatkaus kivaksi vaahdoksi.
Kaloreiden seuraksi muutamahko kananmuna, ja lissää vatkausta.
Munien jälkeen messiin tilkka maitoa!
Jauhojen mittaamista kattilaan, koska eihän hullukaan tuhlaa rahojaan useampaan leivontakippaan.
Spesiaalia sokeria. Ohjeessa pyydettiin vaniljasokeria, mutta koska multa puuttui sen, päätin pettämättömällä naisen logiikallani että se on korvattavissa millä tahansa erikoissokerilla. Tämmöistä sitten löytyi laatikosta. Sekaisin siis jauhojen ja leivinjauheen kera.
Kuivat aineet -setti märkien joukkoon ja kääntelyä puulusikalla, jottei rakenteet mee rikki. (:D)
Tässä vaiheessa tilannetta, taikina puoliksi, ja toisen puolikkaan sekaan muutama lusikka kaaksujauhetta. Tummaa, niin maistuu ja näkyy mukavammin!
Tumman taikinan sekaan valkosuklaatäppiä..
..Ja vaaleaan taikinaan maitosuklaasta.
Muffinivuokiin lusikallinen molempia taikinoita ja uuniin mehustumaan!
Uunituoretta.
Tulos: Parhaita muffineja mitä ihte olen koskaan tehnyt! En tiedä johtuiko tämä mahdoton success mun paljon enemmän kokkausta harrastavasta seurasta, vai että ohjetta noudatettiin kovin orjallisesti, vai vain yksinkertaisesti siitä ettei mikään mennyt pieleen, niinkuin yleensä. Mikään ei levinnyt, hajonnut tai hävinnyt ja leivokset oli paitsi kypsiä, myös hieman kosteita sisältä. Armottoman hyvää! Täys kymppi ja rutkasti egoboostia sekä pari lisäkiloa kesämassukassaan
Toisaalta, opiskelijana ja monissa asioissa pihinä ja köyhänä ihmisenä on kai vain plussaa että saa rasvakerrosta jo ovella kolkuttelevaa talvea ja ankeampia aikoja varten.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti