Syysmeininkejä

Ja taas on viikonloppu. Välillä tuntuu että sitä vaan bostailee aivan väärissä paikoissa kun elämä vilisee silmissä ohi iihan liian äkkiä. Tossa ennen lomaa yhden naapurin likkasen kanssa tehtiin vähän syysleivontaa! Mulla oli äitin omenapuusta vietyjä tuoreomppuja ja lisäks jotakin alepäiviltä ostettua, joten ideana oli omenatorttu.

Alkuun omenanpilkkomista! 

 Samalla valmuistui taikina, ihan perus voita, sokeria, leivinjauhetta, jauhoja ja munaa. Ja sekaisin. Kuivahkoo siitä tuli mutta ilmeisesti vähän tarkoituksellistakin.

 Tää "asetellaan omppulohkot piiraan päälle" -vaiheen piti olla helppoa ja hauskaa mutta osottautui kuin osottautuikin hankalaksi insinöörille ja restonomille. Saattoi johtua myös vähän epämääräisen kokoisista lohkoista, siitä että niitä oli ylipaljon ja siitä että pissin homman jo heti alusta.

 Anyhow, ennen uunia tortulle hiaman kanelia ja sokkeria!

Ja tosiaan uunituoretta, suoraan vuuasta kaivettua! Lasi maitoa ja tämä niin aijai.

Tulos: Ihan huippua jotenkin syksyistä safkaa, koska omenat ja kaikki. Maidon kanssa tuli mieleen just kun lapsena sai kirpeessä ilmassa ulkoilun jälkeen uunituoreita leivonnaisia ja sitten oltiin iloisia! Ainoa oikea moka oli tuo ennen paistoa lisätty sokeri. Kelattiin että se sulaisi kivasti tuohon omenoiden päälle ns kivaksi karamellisaatioksi. :D Näin ei käynyt, eikä tule normaalien uunien lämpötiloilla käymäänkään, vaan loppuvaiheessa (helpdesk -puhelun jälkeen) lisättiin hieman voita sokerikohtiin auttamaan asiaa.

Toisaalta kyllä se maistui vaikkei ihan täydellisesti valmistettua ollutkaan!

Siinnä sitten tortun ollessa uunissa kaveri löysi jääkaapista perunamuussia ja innovoitiin perunarieskat ajan kuluksi. 

Ohjetta tässäkin vilkuiltiin, vaikkei seurattukaan. "Taikinaan" tuli grahamjauhoja, maitoa, sitä perunamuussia ja vähän voita. Voi oli kokonaan oma lisäys koska todettiin että kaikki on parempaa rasvaisena.

 Taikinasta sitten ensiksi mukavankokoisia palloja, jonka jälkeen niitä litistellään..

..Kunnes näyttää litteältä ja pelti täydeltä! Ja uuniin. 

Ja esimerkki rieska! Haarukan painalluksia tuossa pinnassa ja voita päällä.

Tulos: Nää oli ylipositiivinen yllätys! En olis uskonut oikein mitään tuosta äkkiseltään kokoon kyhätystä rieskataikinasta, mutta nää oli ihan hullun hyviä. Ei ehkä ihan rieskamaisia, eli ei semmottiisia löysiä lättyjä kun mitä esim kaupasta saa, mutta vähän teeleivän tapaisia naposteltavia. Ja lämpöösenä voin kanssa melkosta herkkua! Eikä ollut iso vaiva/tarvinnut mitään sen kummempaa tuohon tekemiseenkään. Sangen onnistunut kokeilu.