Kelmeä ateria

Heräsin tänään 07.45. Että ehdin jutella äitin kanssa ennen kuin se lähtee töihin. Itse karkaan puoliltapäivin Helsinkiin ja tulen takaisin kun joudan (lue: toimeton opiskelija jota ei hyväksytä työttömäksi -> ei mitään tekemistä kun ei irtoa mistään mitään, fittan). Tänään on mun kohtalon päivä, koska kahdeltatoista selviää onko musta ylioppilaaksi vai ei. Mahassa kiertää! Apua, peukut pystyyn.

Kokkasin eilen taas äidille ja itselleni päivällistä.
Aloitin tekemällä vähän lohkoperunoita!

 Tosiaan, pilkoin aivan järkyttävän monta ja isoa perunaa tonne, sekosin laskuissa kun en muistanut laskea

 Kostutin perunat rypsiöljyllä

 Sekaan paprikaa, reilusti

 Sitten puristin sitruunan, tai sen mehut siitä

Oikean sitruunan mehun sekaan feikkisitruunamehua. Oon huomannut että käytän tota lähes joka ruoassa, oh my gosh, nyt täytyy keksiä joku uus kikka!

Pippuria perunoille...

...ja sitruunamehuseokselle

Suolaa perunoille...

...ja inkivääriä sitruunamehuseokselle

Sitruunamehua perunoille. Ei kaikkea!

No niin, eli kaadoin noin puolet mehuista (kuvassa jäljelle jääneet)

Perunat pellille! Tai, leivinpaperi väliin, heh heh

Perunat pellillä ja leivinpaperilla uuniin keskitasolle 200 asteeseen. En muista kauanko niitä siellä pidin, mutta tuli ihan jees

Pannulle lämpiämään rypsiöljyä

Mulla oli siis lähtökohtaisesti tarkoitus tehdä yllä näkyvistä porsaan fileistä (tai mitä lie pihvejä, en tiedä) jotain sapuskaa. Lähdin siis tekemään niille jotain epämääräistä marinaadia, eli kaadoin loput sitruunamehut possujen sekaan

Lisäsin jonkunlaisen reilun lusikallisen hunajaa

Sitten vähän sekoitin. Jee

Pippuria jälleen, myös possuille!

Ja kanssa tabascoa

Sekä ruokasuolaa (NaCl)

Possut kuumalle öljytylle pannulle porisemaan. Sekaan kaadoin siitä marinaadikiposta nuo nesteet mitkä lie

Jätin hetkeksi (en mittaa aikoja mistään, oon kova jätkä) kannen alle hautumaan

Hämmensin pottuja uunissa. Tein sen toisenkin kerran mutta en jaksanut ottaa kuvaa

Porsaat on ready!

Mun päivällinen siis. Huomatkaa possujen marinadikastikkeen asettelu kello kymmenen kohdille!


Tulos: En tiedä miten tämän sivistyneesti sanoisi mutta possut oli aivan järjetöntä saissea. Käsittämättömän pahan makuista. Meinasi itku tulla kun hampaat irvessä mussutin nälkääni tuota. En tiedä mikä meni pieleen, kai se sitruuna? Onhan noita possuja hunajamarinadissa, ainakin kaupassa, kai? Äiti oli vitsikäs kun katsoi possuja että mitäs näille on tehty, näyttävät kovin kelmeiltä. Kelmeä sanana on mun mielestä aika no, ei mikään herkullisin ruokaa kuvaava adjektiivi! Voi että, maha täyttyi mutta nyt on pakko sanoa että Älä ikinä koskaan kokeile tätä kotona.


Toisaalta, perunat oli ihan syötäviä. Ja tarpeeksi suolaa ja pippuria niin meni tuo possukin alas.. Luoja

Vähän hifistelyä

Tässä vähän puolikuntoisena (lue, flunssa paheni taas, sitä on joulusta asti hoidettu, voi turhautus!!) siivoilin päivän ja siinnä lomassa pyöräytin itselleni pari myöhäisen brunssin leipää. Idea lähti, kun yksi ilta viikko tai kaksi takaperin juttelin mun veljen kanssa skypessä. Se on vaihto-oppilaana Saksassa ja siinä kun juteltiin niin sen gäst-äiti toi sille lautasella valikoiman erilaisia täytteellisiä leipiä. Näyttivät herkullisilta ja päätin soveltaa!

 Ihan ensin leikkasin kolme siivua tuollaisesta äitin tekemästä leivästä. Heh, meidän äiti tekee varmasti parempaa leipää kun kenenkään äiti!

 Paahdoin leipäsiivut (apunani leivänpaahdin, jee, ei uuni tai ihan vaikka paistinpannukaan välttämättä olis ollut huono idea, mutta kamalan vaivan ne olisivat aiheuttaneet)

 Ekalle leivälle voita (se suli, siksi sitä ei näy)

 Salaattia päälle

 Sitten siivu chili-goudajuustoa! Ihan mielettömän hyvää, tosin tulista

 Kaveriksi Saint Albray-valkohomejuustoa; mietoa, joten tasapainottaa tuota chiligoudaa

 Tomaattisiivu päälle

 Ja vähän aaltomaljakosta pippuria (y) Oikein hienostomeininkiä!! Eka leipä valmis, jipii

 Sitten keksein seuraavan leivän päänmenoksi munan. Ylemmän kuvan tarkoitus on demonstroida halkeamaa, jonka aiheutin hienoisella ripeällä toiminnallani kananmunan kuoreen! Joskaan halkeamalla ei ollutkaan sitten loppupeleissä dramaattisia seurauksia.. Kananmunista puheenollen, tuossa toissa iltana olin ystäväni luona ja tehtiin siinnä iltapalaksi pinaattikeittoa ja munia. Tehtiin jännittävin viritys mitä olen pitkään aikaan nähnyt/tehnyt/kokenut eli iskettiin kananmunat kiehumaan kaverini kämppiksen vedenkeittimen sisälle! Siis, vettä maximirajoille, sitten munat sekaan ja masiina käyntiin. 

Toimi yllättävän hyvin, ei tullut mitään komplikaatioita! Myöskin tuolloin tein pikku lohkeaman omaan kananmunaani, mistä ystäväni vähän ripitti mua, mutta ihan nätisti sekin keittyi, eli on nyt todistettu että halkeamat munissa ei ole big deal.

Leivän pohjaksi pikkelssiä

Ja sitä salaattia taas

Metukkasiivu nätisti aseteltuna salaatin ylle

Sitä kananmunaa, pilkottuna. Pilkoin sillä lailla sivuttaissuunnassa, leipäveitsellä joten tuli vähän karkeaa jälkeä..

Aaltomaljakosta sormisuolaa päälle (joo, kiva välillä vähän panostaa)

No sit vielä tuota aaltomaljakkopippuria ja toinen leipä valmis. Jo nyt on

Voita (tai, anteeksi, 60%:sta margariinilevitettä) kolmannelle leivälle. Huomatkaa ero ensimmäisen ja tämän leivän voitelussa, tein pienen mistaken kun paahdin kaikki leivät yhtäaikaa, tämä jälkimmäinen jäähtyi suht radikaalisti jo

 Sitruunamehua margariinilevitteen päälle, vähän aikaa koitin sitä imeyttää kuivaan leipään (se kuivui siellä paahtimessa)

 Päivän teema on salaatti

 Pari kylmäsavulohirullaa salaattipedille

 Vähän tilliä

Sitruunasiivu nätisti aseteltuna päälle (tein sitruunan muodostaman ympyrän säteen (r) mittaisen viillon ympyrän kehältä keskipisteeseen, ja taivutin sen spagaattiasentoon)

 No vielä kerran pippuria, nyt sit riitti

 Ja tadaa! Kuinka loistava brunssi, ai että.

Tulos: Mun lemppariksi nousi kyllä tuo kananmuna-metukka-salaatti-pikkelssi-leipä, johtuen erityisesti pikkelssistä! Pidän kamalasti kylmäsavulohesta, mutta tuo leipä oli kaikkein mauttomin, veikkaan että pikkelssi tuollakaan pohjalla ei olis ollut huono veto, se sopii kuitenkin (omaan suuhun) kalan kanssa hyvin. Juustoleipä oli herkullinen tosin hieman mauton sekin, olisi vaan pitänyt laittaa rohkeammalla kädellä chiligoudaa!

Mitä nyt jo mainitsinkin, oli typerää paahdattaa kaikki leivät samaanaikaan, lopputuloksena vain kuivia ja kylmiä känttyjä.. Heh.

 Ps. Imuroidessani tänään meidän uudella Dysonin syklotroni-imurilla, mua alkoi naurattaa sen ulkonäkö! Tuo näyttää enemmän ydinaseelta kuin imurilta. Toimi tosin paremmin kuin meidän edellinen, jonka taisin rikkoa.

Hyvää syntymäpäivää sinulle rakkain

Tänään, vihdoin, TJ0 eli Ohi on eli Ei enää ikinä paluuta lukion penkille (ellei ruokalan penkkejä lasketa)! Ellen failannut fysiikkaa tai matikkaa extra pahasti (en usko että näin voisi käydä, olenhan niin nörtti rasvaisella tukallani silmälasit nenällä) No jaa. Ja siis, mun äidillä on huomenna synttärit, ja koska ollaan tänään lähdössä tonne kylille vähän kilistelemään lukion päättymiselle (kellä päättyy kellä ei, kellä jo päättynyt), ajattelin (jo eilen eli etukäteen eli hyvissä ajoin) juhlapäivän kunniaksi virittää oikein aterian jo tänään, jotta huomenna saan vain palautua illan hurmiosta. 

Eli, pääruuaksi väsäsin kivan kermakinkkupastan.

 Aloitin kevyesti iskemällä pastan kiehumaan.

Lisäsin kuumalle pannulle öljytilkan sekaan palasiksi pilkotun 350 grammasen kinkkumötikän

Kinkun kaveriksi sipuli sekä pari valkosipulin kynttä. Ikävän tärähtänyt kuva, näemmä..

Sekaan pari mietoa (kreikkalaista, huom huom, avustetaan niiden kriisiä ostamalla niiden tuotteita!) pepperonia. Kaivelin vähän siemeniä ulos kamalan tulisuuden pelossa, mutta mitään ei tapahtunutkaan joten siemenet olisi voinut varmaan jättää rauhaankin.

Sitruunamehua tirisemään. Tulee kivat aromit

Jääkaapista vanha pestonjämä, pari teelusikallista sain kaivettua reunoilta, olisi voinut olla runsaamminkin.

Neljä desiä ruokakermaa

Vähän taas mozzarella suikaleita. Lyön vaikka vetoa että tuo on uusi pussi eikä se sama kuin viimeksi, sillä noi oli pehmeän tuntuisia.

Kunnolla valutetut pastat sekaan

Hämmennetään.

Mustapippuria

Suolaa

Valkopippuria

Basilikaa (reilusti, koska vähäinen pesto)

Hautumaan, eli kansi päälle ja jälkilämmölle. Annoin olla noin varttitunnin tuossa positiossa

Salaatin pyöräytin odotellessa, perus vihersalaatti, kun äiti on niin raikkaan ystävä ja sen kekkereitä tässä kahdestaan vietettiin!

Ja ai että! Salaatti näkyy taustalla, itsehän en pupunruokaan koske, heh.


Tulos: Oli ihanan kermaista!! Oon ihan varma että haudutus oli se ydinasia, koska en suurustanut ollenkaan ja silti kerma oli "tönkkööntynyt" aika mukavaan olomuotoon. Aavistuksen ehkä suolatonta, lisä pesto olisi tehnyt ihmeitä!


Mutta hyvää oli, sitten jälkkärin vuoro.


Eli eilen kun (sivistyneenä nuorena naisena sekä lukiohikarina) luin aamulehteä, silmiin osui "Mansikkaisen Domino-jäädykkeen" resepti (ilmiselvää piilomainontaa! :O onneksi ymmärsin jo ilmoittaa kuluttajansuojavirastoon), ja ihan innostuin. Repäisin ohjeen matkaani, kun lähdin koulun kanslian kautta kaupunkiin ostamaan tarviketta äitin lahjaa varten, ja keikkasin samalla siis myös ruokakaupassa. 12 annokseen (jonka siis tein) tuli seuraavat aineet;


"Pohja:
1pkt (175g) Domino Original -keksejä


Täyte:
200g pakastemansikoita
2dl kuohukermaa
250g maitorahkaa
1dl tomusokeria
1dl sokeria
1tl vaniljasokeria


Koristelu:
muutama valkoinen marenki rouhittuna
Marabou 70% -tummaa suklaata lastuina"

Tavoitteena siis yläpuolella kuvassa oleva sovellus, jos siitä saa selvää (runttasin ohjeen kuvineen brutaalisti mun farkkujen taskuun kun juoksin kauppaan!)

Ennen aloittamista otin pakastemansikat (tunnustan, en tiedä montako grammaa oli) sulamaan noin tunniksi, enempikin olisi ollut varmaan suositeltavaa

"Murskaa Dominot karkeaksi rouheeksi."
Virhe: Innostuin tuosta mörssäämisestä niin, että tein "karkean rouheen" sijasta "hienoa jauhetta"

"Soseuta kohmeiset mansikat ja vaahdota kerma."
Virhe: Ne liian kohmeiset mansikat, voi herranjestas. Ei tainnut olla koko keittiössä paikkaa, joka ei olis ollut punaisten pilkkujen peitossa

"Vatkaa toisessa kulhossa maitorahka, tomusokeri ja sokeri sileäksi."
Ei virheitä tässä vaiheessa! Ainoa, mitä nyt tahdon kommentoida, on tuo maitorahka. Jotenkin saan kylmiä väreitä koko elintarvikkeesta, mikä johtuu kaiketi siitä kun muistaakseni entisen heilan kanssa joskus aikoinaan tahdottiin sipsiä ja dippiä, eikä kaupassa ollut kermaviiliä dippiä varten. Fiksuina lapsosina ostettiin maitorahkaa, ja hyhhyh, sen rakenne oli ällöttävä, dippijauhe ei sekoittunut kunnolla jne, se oli suoraan sanottuna sanoinkuvaamattoman oksettava yhdiste. Yhteenvetona, ällötti käsitellä maitorahkaa.

Edellä mainittu sileä vaahto (y) (Älköön kukaan erehtykö luulemaan tätä kermavaahdoksi) Oli muuten oikeasti kamalan sileää, se kiilteli kivasti. Kaunista maitorahkavaahtoa.

"Lisää seokseen mansikkasose..."

"...ja kermavaahto."
Tässä tekovaiheessa en tehnyt ainuttakaan virhettä, oon mestari

"Sekoita tasaiseksi ja mausta vaniljasokerilla."
Anteeksi itsekehu, mutta lepuuttakaapa hetki silmiänne tuossa smoothin tasaisessa seoksessa!

Oma lisäykseni eli ripaus kanelia!

"Vuoraa pitkänomainen vuoka (1,5l) tuorekelmulla ja kaada seos vuokaan. Peitä pinta Domino-muruilla."

"Painele muruja niin että ne hiukan uppoavat jäädykeseokseen."
Virhe kostautuu: Liian ohuet murut -> eivät painautuneet kunnolla -> ropisivat roppakaupalla pois tarjoiluvaiheessa

"Käännä kelmun reunat murujen päälle ja laita vuoka pakastimeen vuorokaudeksi."

"Kumoa vuoka 5 minuuttia huoneenlämmössä ollut vuoka tarjoiluvadille ja poista tuorekelmu." (Härregod, ihmekään kun tuo mun pötkö ei eka meinannut irrota kun iskin sen suoraan vain alaspäin! Toisaalta, viisi minuuttia on aika suhteellinen aika eli virhettä ei lasketa)

"Ripottele marenkimurut koristeeksi ja vuole juustohöylällä suklaasta lastuja marenkirouheen päälle. Herkuttele!"
Tässä vaiheessa sovelsin, sillä a) en jaksanut tehdä marenkia, b) meillä oli kyllä kaapissa tod näk yli vuoden vanhoja marenkeja -> en viitsinyt rasianmakuisia marenkeja laittaa äitin synttärikakkuun, joten oltiin ilman marenkia. Suklaata kyllä veistin päälle, nimittäin niistä kolmesta Marabou (damn, se oli originalia!) lohkosta jotka jäi mun eväsrasiaan tänään matikan kirjoitusten jälkeen. Suosittelen raastamaan höylällä vähän isommista paloista, nimimerkillä peukalo hellänä höylän käsittelyn jälkeen. Sitten tämä mun oma innovaatio! Ripottelin tarjoilulautasten (lasiset, läpinäkyvät) päälle tomusokeria! Nätin näköistä, tosin kun ruvettiin syömään oli koko pöytä tomusokerissa.


Tulos: Oli ihan herkullista, ehkä vähän laimeeta mun makuun, tai että jotankin siitä puuttui, joku maku tjms (saattoivat olla vähäiset mansikat?) Lisäksi se irtoileva Dominojauhe, heh heh.. Mutta kaikenkaikkiaan kivaa vaihtelua perus kääretorttuihin ja kakkuihin, joita olen aiemmin äitille tehnyt!