sunnuntai 18. maaliskuuta 2012

Kielletty hedelmä

Taannoin (viime viikon lauantaina) mun eno vaimoineen oli meillä illastamassa. Äiti teki täyteläisen lasagnen ja kivan alkusalaatin, ja mä tarjouduin huolehtimaan jälkkäristä. Äiti oli jo bongannut reseptin, mun täytyi vain toteuttaa se. Resepti oli Nina Cappelenin kirjasta Aikaa ystäville (WSOY), missä oli kuvauksena "Pieni herkku, joka valmistuu vartissa mutta säilyy muistoissa paljon kauemmin" (ihan vartissa tosin en ehtinyt valmistaa, mutta ehkä aika on mitattu keskiarvo)

Resepti oli siis seuraavanlainen,
"1 rasia mansikoita
2rkl sokeria
2rkl vettä
1dl balsamiviinietikkaa
1dl smetanaa
2 vaniljatankoa
2rkl tomusokeria
2rkl mascarponea tai muuta tuorejuustoa

Huuhdo ja puhdista mansikat.

Pane sokeri ja vesi pieneen kattilaan ja kuumenna miedolla lämmöllä, kunnes sokeri on liuennut. Lisää viinietikka, kuumenna kiehuvaksi ja keitä muutama minuutti, kunnes seos on siirappimaista. Jäähdytä seos. Vatkaa smetana löysäksi vaahdoksi. Halkaise vaniljatangot ja raaputa siemenet irti. Sekoita vaniljansiemenet, tomusokeri ja mascarpone smetanan joukkoon.

Sekoita jäähtynyt siirappi mansikoiden joukkoon. Jaa mansikat jälkiruokamaljoihin ja nosta päälle nokare mascarponevaahtoa. Koristele sitruunamelissalla." Ohje oli siis neljälle, itse tein kuudelle, huom huom.

 Ylhäällä siis mallikuva, mihinkä tähtäsin!

 Aloitin ohjeen neuvomalla tavalla. Äiti löysi jostain (en muista mistä) kaupasta tuoreita mansikoita! Olivat isoja ja hyvännäköisiä. Mm. Poistin niistä nuo kannat ja huuhdoinkin, kun kerta käskettiin

 Heti sen jälkeen lähdin pimeälle kujalle eli reseptiä noudattamatta (äitin käskystä) lisäsin sokerin ja veden sijasta kattilaan lämpiämään balsamiviinietikkaa sekä pari ruokalusikallista mansikkalikööriä

Kun edellä mainittu likööriviinietikkaseos ei hyvällä tahdollakaan halunnut muuttua siirapiksi, aloin turhautua ja lisäsin hieman sokeria vastoin käskyjä. Paljastan, että sokeri ei helpottanut asiaa merkittävästi. Liruahan siitä tuli


Vatkasin smetanan vaahdoksi. Siitä tuli löysää, kuten käskettiin. Hähäh, en oo mikään eilisen teeren vatkaaja


Mascarponea ei löytynyt kaupasta joten sekaan iskin maustamatonta tuorejuustoa. Lisäksi ohjetta hieman vähemmän tomusokeria, sillä mukaan pääsi myös vaniljasokeri, koska meillä oli tasan yksi vaniljatanko, kun niitä olisi tarvinnut kolme (kuusi annosta, huom huom). Kerrompa tähän väliin mun ja vaniljatangon välisestä taistelusta. Se oli kamalan kova ja mulla oli veitsi. Koitin halkaista sitä sillä lailla poikittaissuunnassa, eihän siitä mitään tullut. Tanko sinkoili ympäri keittiötä. Poimein palaset ja raastoin tangon lopulta kynsin ja osaksi veitsellä auki, ja sain kuin sainkin siemenet ulos. Tanko tosin käsittelyni jälkeen näytti kamalan kärsineeltä, se oli viidessä osassa ja auki joka suunnassa. Äiti tahtoi silti säilyttää palaset (ne on kuullemma kamalan kalliita)


Sekoitin edellämainitut aineet. Vanilja teki kivoja pikku pilkkuja vaahdon sekaan! Tosin eivät vissiin näy kuvassa


Sovellettiin tässä vaiheessa taas sen verran, että koska meillä oli vain rasiallinen kokonaisia mansikoita (12kpl), eli kaksi per syöjä, otettiin pakasteesta purkillinen "pääainesmansikoiksi". Otin kaksi ruokalusikallista per syöjä (12 yhteensä siis) purkista mansikoita ja iskin (suurissa lainausmerkeissä) Siirapin sekaan makuuntumaan


Vaahto ja makustuvat mansikat jääkaapin ylähyllylle jäähtymään ja makustumaan. Olivat siellä vissiin muutaman tunnin, en muista tarkkaan, enkä oikeastaan ottanut aikaakaan


Illalla sitten kokosin annokset, eli: Kaksi ruokalusikallista makustuneita mansikoita per annos, lisäksi kaksi kokonaista mansikkaa sekä pursotettu mascarponevaahtokökkäre komeuden päälle.


Tulos: Koko projektin ajan olin kamalalilla epäilyksillä tekemässä näitä, ja tavallisesti kun maistan mahdollisimman joka välissä mitä tahansa kokkaankin/leivonkin, ja otan makupaloja, näitä en uskaltanut maistaa missään vaiheessa. Johtui ehkä eniten siitä, kun erehdyin haistamaan kiehuvaa balsamicoviinietikka-mansikkalikööriseosta, haju oli sanoinkuvaamattoman järkyttävä. Kuitenkin kun lopulta tuli totuuden hetki ja oli pakko maistaa kun istuttiin kaikki pöydässä tämä ylläri nenän edessä, se olikin ihan hyvää! Parasta oli mascarponevaahto niiden oikeiden mansikoitten kera! Balsamicomikäliemukasiirappi oli turhan makeaa, mikä johtui omasta turhautumisestani ja sokerin lisäyksestä (mansikkaliköörikin kun olisi itsessään jos sisältänyt tarpeeksi makeutta) sekä pakastemansikoista, joihin oli pakastusvaiheessa lisätty suhteellisen paljon sokeria.

Parannuksena siis voisi tehdä tätä uudestaan kesällä, kun oikeita mansikoita saa vaikka naapurin kasvimaalta poimittua, ja tehdä sen pelkästään niistä lisäämättä sokeria ollenkaan! Kauniita kesäpäiviä ja mansikoita odotellessa.. 

Ps. Tähän loppuun on vielä pakko pahoitella kuvien laatua! Osa on aivan kamalia valotukselta, joku asiantuntija saisi sätkyn nuo nähdessään. Selitän mokat sillä, että kun tein kyseistä jälkkäriä, oli juuri se aika päivästä kun pikkuhiljaa alkaa hämärtyä. Mulla oli loisteputkilamppuja päällä, mutta kuitenkin osa kuvista tuli otettua osin hämärässä pilvisessä päivänvalossa.. Käytän aina manuaaliasetuksia, enkä jaksanut ränkätä joka kuvan jälkeen asetuksia uusiksi. Hitsin vitsi

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti