Sano juusto!

Tänään (eilen, hah hah) vietin elämäni tylsimmät kuusi tuntia pohtien, havaitseeko ampiainen sähkökärpäslätkän läsnäolon muutenkin kuin näkemällä. Tai näkeekö ne sitä edes? Onko niillä samanlainen kristallipallonäkymä kuin kärpäsillä?

Ennen töihin lähtöä sain jälleen kerran huomata miten elämä tuntuu mukavammalta, kun on olemassa ihminen, joka pitää minusta huolen, välittää asioistani eikä pelkää pitää puoliani pahaa maailmaa vastaan. Tein äitin kanssa juustokakkua, niiden illallisvieraiden päänmenoksi.

Äiti aloitti mansikkaisen kastikkeen tekemisellä keittämällä mansikkalikööriä sekä tuoreita mansikoita yhteen.

Kastike saatiin lopulta kiehautuksen jälkeen runttaamalla mansikkamehut siivilän läpi

Nesteitten sekaan kokonaisia mansikanneljännesosia mehustumaan

Hellävarainen hämmentäminen, ja ensimmäinen vaihe suoritettuna!

Pohjaksi muussattiin äitin kanssa puoliksi digestive -keksejä. Aika klassista

Pohjaa varten voita mikroon...

...ja mikrosta ulos (vitsikästä)

Tuo sulatettu rasva siis keksimurskan sekaan. Sekoitettiin se, jolloin saatiin ns. taikina pohjalle

Pikainen voitelu tänään (eilen) Kodin ykkösestä hankitun upean keramiikka-kumivuokasysteemin aluseen

Ja pohjallis-ns. taikina voidellun supervuoan päälle

..Levitys! Nättiä vaikka itse sanonkin, tasaisen varma suoritus, kirjaimellisesti

Seuraavaksi siirryttiin täytteen tekoon.

Ensin kerma kippaan vatkattavaksi. Tää kuva on ihan ylivoimaisesti mun lemppari, äitin käsi häviää tuonne yläreunaan, joten näyttää kuin kermatetra pysyisi pystyssä tuon noron avulla! Uu-la-la! Otos kelpaisi Mona-Lisankin seuraksi

Kerma vatkattu!

Kerma ulos vispauskipasta, ja tilalle tuorejuustoa

Lisäksi mausteet, eli vaniljasokeri...

...ja tavasokeri

Sekoitus smoothiksi vaahdoksi!

Sitten tosiaan, operaatio liivatteet. Muistan kun vuosia sitten kokeilin ensimmäistä juustokakkuani. Homma luisti mukavasti, kunnes tuli liivatteet. Niitä tulee liottaa semisti ennen sulatusta (seuraava vaihe!). Liotin mun silloset liivatteet kyllä asiallisesti, mutta enpä ymmärtänyt, että liotuksessa käytettävä vesi kuuluu kaataa pois! Kippasin siis tyytyväisenä kakkutäytteeseeni vajaan litran ylimääräistä nestettä, iskin sen pohjan päälle ja koko komeuden jääkaappiin jähmettymään. Koska sekin vuoka oli niitä hassuja irtopohjavuokia, hieman (hmm) liian vetelä täyte pääsi pohjan ja reunojen välistä valuttamaan pitkin jääkaappia. Ei mikään riemuvoitto vissiin ollut sitä kaappia silloin siivota, mutta sen jälkeen voin vannoa, että jokaisen liottamani liivatteen olen rutistanut rutikuivaksi

..Tosiaan, se liivatteitten pikainen sulatus

Sulaneet liivatteet nättinä norona tuorejuustohässäkän sekaan

Mukaan myös kermavaahto

Jonka jälkeen suoritetaan viime hetken hämmennys!

Kumottiin täyte pohjan päälle

Ja sillekin tasainen levitys

Juustokakun alkio sekä mansikkakka kastike jääkaappiin odottamaan iltaa!

Ai että! Töistä tultuani vieraat olivat jo lähteneet, joten sain rauhassa mättää ylijäänyttä ruokaa tuntematta syyllisyyttä siitä, etten jaksanut lätistä small-talkia puolituntemattomien ihmisten kanssa koulusta ja säästä.

Tulos: Ihan superhyvää! Mulla on sydämmessä kamalan iso heikko kohta juustokakuille, joten toisaalta en usko että voisin olla pitämättä mistään juustokakusta, mutta tämä nyt taas pitkästä aikaa maistui niin makuhermoja kutkuttavalle että! Tuo kastike varsinkin kruunasi kokonaisuuden, ja pisteenä iin päälle äiti teki mulle kotiin tultuani "alkudrinkin", eli herukkalikööriä skumpan kera. Se ja juustokakku, ja mun ilta maailman puuduttavimman työpäivän jälkeen oli pelastettu!